Joulun viettoa

Jouluaatto alkoi minulla työvuorolla kaupalla. Edellisistä vuosista minulle on hyvin tuttua olla töissä vielä jouluaattonakin. Olen jo pienestä pitäen esiintynyt paljon aattohartauksissa. Tänä vuonna minulla ei kuitenkaan ollut laulukeikkaa aattona. Mielestäni täytyy aina olla iloinen siitä, että on töitä. Itse olen vielä viihtynyt hyvin kaupan hommissa. Työkaverit tässä lähikaupassa ovat yksi ihan parhaimpia juttuja. Tietysti, kun kyseessä on lähikauppa, myös asiakkaat ovat suurin osa minulle jo tuttuja. Meillä on aivan ihania asiakkaita. Tässä kaupassa saan olla töissä kesäkuun 12. päivään asti. Työn päättymisen jälkeen vietän muutaman vapaapäivän ennen kuin lähden töihin Savonlinnan Oopperajuhlille.

Mutta nyt siihen joulun viettoon...

Aaton työvuoroni jälkeen menimme kihlattuni kanssa Kukkilaan hänen vanhempiensa luokse. Kieltämättä oli ihanaa mennä valmiiseen pöytään töiden jälkeen.

Joulupäivän ja tapaninpäivän vietimme kotonamme, sillä äitini ja veljeni olivat luonamme Lahdessa muutaman päivän. Ainakin omasta mielestäni meillä oli ihan mahtavat tarjoilut kuten alla olevista kuvista näkee. 

Tänään oli heti arkeen paluu näiden kolmen laulamattoman päivän jälkeen. Kuorohommissa minulla on nyt työn alla Sallisen Kullervo ja Beethovenin Missa solemnis. Toki työn alla on myös omaa henkilökohtaista ohjelmistoa, joista uusimpana Marietan laulu Glück, das mir verblieb Korngoldin oopperasta Die tote Stadt. Tähän aariaan tykästyin heti sen kuultuani.

Vuoden viimeinen esiintyminen

Esiinnyin sunnuntaina Nastolan kirkossa joulukonsertissa. Sain kunnian laulaa sekä sopraanosolistina että Anastasia-ensemblen riveissä. Esitimme A. Vivaldin Glorian (RV 588) sekä kauneimpia joululauluja. Konsertin muina solisteina esiintyivät itsellenikin tutut kollegat: Tarja Taurula, Satu-Kristiina Vesa sekä Petri Vesa. Kamariorkesteria johti Markus Tikkanen.

Oli ihanaa esiintyä tällä porukalla jälleen. Edellinen esiintyminenhän meillä oli Lahden Ristinkirkossa 15.11., jolloin esitimme Vivaldin lisäksi D. Buxtehuden Jesu, meine Freude. Lähtökohdat tähän konserttiin minulla olivat vähän haastavat, sillä olin juuri sairastanut kovan flunssan ja jouduinkin jännittämään ihan loppuun asti sitä, että onko minulla lauluääntä keikalla. Viikonlopun aikana olin myös töissä kaupalla, kun lauantaina tein sulkuvuoron ja keikkapäivänä avausvuoron. Sunnuntaina olin kaupalla hyvin ajoissa ennen kaupan aukaisemista ja kerkesin myös hyödyntämään tätä harjoittelun kannalta. Harjoitteluni olikin sitten kuulunut ulos asti ja ensimmäiset ulkona jonottavat asiakkaat saivat kuunnella lauluani. :)

 Olin itse ihan tyytyväinen laulusuoritukseeni, vielä kun ottaa nämä lähtökohdat huomioon. Ainahan sitä paremminkin voisi laulaa, mutta täytyy itselleen osata olla myös välillä armollinenkin.

Viikot ja päivät menevät niin nopeasti etten vieläkään melkein pysty uskomaan, että lauantaina on jo jouluaatto. Itse olen vielä aattona töissä ja siitä sitten menemme kihlattuni kanssa hänen perheensä luokse aaton viettoon. Joulupäivän ja tapaninpäivän vietämme äitini ja veljeni kanssa, kun he tulevat meidän luoksemme Lahteen.

Eipä muuta kuin ihanaa joulun aikaa kaikille lukijoilleni! 

Vuosipäivä Tallinnassa

Maanantaina meillä tuli neljä vuotta täyteen yhteiseloa rakkaani kanssa. Tämän vuosipäivän päätimme viettää Tallinnassa. Yhteinen vapaapäivä tulikin tarpeeseen ja oli hyvin ansaittu, sillä olemme molemmat tehneet nyt paljon töitä. Viime viikonloppu oli itselläni 5. viikonloppu putkeen, kun olin töissä (kaupalla, Savonlinnan Oopperakuoron harjoitusleirillä, keikalla tai Anastasia-ensemblen harjoituksissa).

Tämä oli kolmas kerta, kun kävimme yhdessä Tallinnassa. Olemme aina viihtyneet siellä. Pidämme erityisesti Tallinnan Vanhankaupungin tunnelmasta ja varsinkin tähän vuoden aikaan joulutori tuo siihen vielä oman lisätunnelmansa.

Vietimme siis yhden yön Tallinnassa ja lähdimme seuraavana aamuna takaisin Suomeen. Itse olin nimittäin vielä menossa itsenäisyyspäivänä töihin. Kun olemme käyneet Tallinnassa aikaisemminkin, meillä on jo tiedossa ne omat ruoka-, ja juomapaikkamme, joissa haluamme käydä. Matkan aikana tuli syötyä hyvin, kiertelimme Vanhankaupungin joulutorilla. Itse löysin sieltä muutaman joululahjankin. Matkan kohokohta oli rakkaani kosinta joulutorilla kuusen edessä. Rakkaani antoi puhelimensa muutamalle suomalaisturistille ja luulin, että meistä otetaan ihan normaalikuva kuusen edessä. Yhtäkkiä hän olikin jo polvistunut eteeni ja pyysi minua vaimokseen.

Pelkästään tämän vuoden aikana olemme kasvaneet entistä enemmän yhteen pariskuntana ja tasavertaisina kumppaneina. Mielestäni olemme myös todella hyvä tiimi yhdessä, sillä teemme paljon asioita yhdessä: oli sitten kyseessä minun esiintymiskampaukseni teko, kotitöiden teko tai kihlajaiskutsujen teko.. Tämän reissun myötä vuosipäivästämme tulikin myös kihlajaispäivämme 💕

Ihanaa rakkaudentäyteistä loppuvuotta kaikille lukijoilleni! :)

 

Solistina Ristinkirkossa

Edellisestä blogipostauksestani on vierähtänyt nyt aikaa. Ei ole ollut mitään erityisesti aihetta, mistä olisin ehdottomasti halunnut kirjoittaa. Arki on mennyt eteenpäin tasaisesti. Uudessa työpaikassani minulla alkoi neljäs viikko. Mikäli minulla on vapaapäivä, käytän sen harjoitteluun, jumpassa käyntiin sekä avomieheni ja ystävieni näkemiseen. Ne vapaapäivät ovatkin hyvin arvokkaita.

Lauloin eilisessä Ristinkirkon konsertissa sekä kuorossa, Anastasia-ensemblessä että sopraanosolistina. Esitimme Ristinkirkossa kaksi hienoa teosta; Buxtehuden Jesu, meine Freude sekä Vivaldin Glorian (RV 588). Konsertin muina solisteina lauloivat: Tarja Taurula, Satu-Kristiina Vesa, Lauri Palo ja Petri Vesa. Kamariorkesteria johti Markus Tikkanen.

 Oli mahtavaa päästä esiintymään juuri tällä porukalla. Ristinkirkon akustiikka ei ole ihan helpoimmasta päästä, mutta siihen alkoi vähitellen tottumaan. Omat soolo-osuudet menivät ihan hyvin. Ensimmäinen sooloni oli ihan konsertin alussa ja silloin jännitin aika paljon, mutta pystyin kuitenkin laulamaan aikalailla omalla tasollani. Konsertin edetessä ja seuraavissa sooloissani sitten vapauduin pahimmasta jännityksestä. Ainahan sitä parannettavaa löytyy, mutta olin aika tyytyväinen suoritukseeni. Jokainen esiintyminen on tärkeä myös kehityksen kannalta, sillä ainahan näistä jotain oppii.

Esitämme Vivaldin Glorian vielä uudestaan Nastolan kirkossa 18.12.

Tuleva viikonloppu minulla vierähtää Savonlinnan Oopperajuhlakuoron tämän kauden ensimmäisellä harjoitusleirillä.


 

Tulevat kuviot

 Olen aikaisemminkin kertonut, miten haastava tämä musiikkiala onkaan. Olin pari kuukautta työttömänä. Toki sain panostaa omaan harjoitteluuni ja onhan minulla muutama lauluoppilaskin käynyt syksyllä tunneilla. Olen ensisijaisesti yrittänyt saada oman alan töitä, mutta opetuskokemusta minulla on toistaiseksi vielä niin vähän. Olen kuitenkin muutaman lahtelaisen musiikkikoulun sijaislistalla. Sijaisuuksista ei ole tietystikään mitään varmuutta ja ne voivat tulla hyvinkin lyhyellä varoitusajalla, kuten juuri viime viikolla kävi.

Siispä päätin hakea myös muun alan töitä. Minullahan on vuosien kokemus (8 v) kaupan töistä. Kassavuoroja olen tehnyt Staffpointin kautta sekä Lahdessa että Helsingissä. Ennen Lahteen muuttoani olin vakkarityöntekijänä K-Citymarket Sellossa. Olin siellä ensin kassatyöntekijänä ja myöhemmin pääsin pukeutumisen osastolle myyjäksi. Tämän takia ajattelin, että miksi en hakisi myös kauppoihin töihin. Montaa hakemusta en edes ennättänyt tekemään, kun minulle tuli jo ensimmäinen haastattelukutsu. Kieltämättä itselläni oli todella hyvä fiilis haastattelun jälkeen. Lisäksi minulle sanottiin haastattelun lopuksi, miten olen vahvoilla. En kuitenkaan uskaltanut toivoa liikoja.

Minut valittiin hakemaani työpaikkaan ja tällä viikolla alkoivat perehdytysvuorot tässä lähikaupassa. Olen ollut tästä todella innoissani, sillä luonteelleni ei vaan sovi, että olisin työttömänä. Toki nyt, kun on uusi työpaikka, on myös paljon uutta opittavaa.

En suinkaan aio unohtaa omia tavoitteitani, sillä haen keväällä Sibelius-Akatemialle oopperakoulutuksen puolelle. Hakuja varten täytyy kuvata tallennin, jossa laulan muutaman aarian. Tätä varten ostin Zoomin HD-videotallentimen.

Anastasia-ensemblen harjoitukset ovat sunnuntaisin Nastolassa ja meillä on tulossa tämän vuoden puolella muutama esiintyminen, joissa saan laulaa sooloja. Ensimmäinen näistä esiintymisistä on tosiaan jo 15.11. Lahdessa Ristinkirkossa klo 19. Marraskuussa on Savonlinnan Oopperajuhlakuoron ensimmäinen harjoitusleiri. Lisäksi marraskuussa minulla on tiedossa syntymäpäiväkeikka kitaristiystäväni kanssa. Ai niin, ja onhan minulla nyt myös uusi lauluoppilaskin. Näyttää siltä, että on tiedossa mukavasti tekemistä tämän vuoden loppuun asti ja siitäkin eteenpäin. Totesin juuri avopuolisolleni, että tuleva viikonloppu on minulla vapaa, mutta neljä seuraavaa viikonloppua olen joko töissä, kuoron harjoitusleirillä, omalla keikalla tai Anastasia-ensemblen harjoituksissa.

Tässä postauksessa käyttämäni kuvat on otettu viime viikon keskiviikkona, kun kävin reippailemassa Seurasaaressa ennen laulutuntiani. Olin silloin veljeni luona yötä Helsingissä, ja näin samalla myös äitiäni. Hassua, miten aurinkoisia nämä kuvat ovatkaan. Tällä viikolla on ollut niin synkkää. Toki lumisade toi valoa päivään eilen.

Laulutunnilla

Lauantaina kävin neljän kuukauden tauon jälkeen laulutunnilla Helsingissä. Tunti teki hyvää, ja nyt taas tiedän mihin asioihin minun täytyy harjoittelussani erityisesti kiinnittää huomiota. Laulukontrollissa olisikin hyvä käydä juuri tämän takia, kun kaikkia asioita ei pysty itse kuulemaan. Kuten tapanani aina on, äänitin laulutuntini. Osa tämän päivän harjoitteluani olikin sen kuunteleminen.

Kappaleen kertaamista bussissa

Kun matkustaa julkisilla, matka-ajan pystyy käyttämään hyödyllisesti kappaleiden opettelemiseen. Tämän takia pidän julkisilla matkustamisesta, vaikka matkustan mielelläni myös omalla autolla.

Perheeni asuu Helsingissä, ja välillä tapanani on nähdä heitä laulutuntini yhteydessä. Tällä kertaa mieheni oli kuitenkin viemässä minua syömään heti Lahteen tultuani ja tänään minulla oli tiedossa Anastasia-ensemblen harjoitukset Nastolassa. Joten tällä kertaa perheeni näkeminen jäi seuraavaan kertaan. Seuraava laulutuntini on kuitenkin jo keskiviikkona.

Puhutaan siitä, että syksyisin puhaltavat monesti uudet tuulet elämässä. Tämä koskee myös itseäni. Kerron lisää tulevista kuvioistani seuraavissa postauksissani.

Hyvää alkavaa viikkoa, ja kiitos, kun luet blogiani! :)
 

Lauantain päivällinen Manhattanissa

Ulkoa opettelu

Tässä postauksessa haluan jakaa teille ne keinot, jotka auttavat itseäni laulujen ulkoa opettelussa. Laulajan täytyy osata kappaleet niin hyvin, että ne muistaisi vaikka unissaankin. Näin pystytään varmistamaan mahdollisimman ehjä kokonaisuus esiintyessä.

Kuuntele paljon

Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka oppivat paljon kuuntelun avulla. Nykyisin tapanani on aina tehdä soittolistat youtubeen niistä kappaleista, mitä milläkin hetkellä työstän. Näin kappaleet löytyvät aina nopeasti ja voin vaikka laittaa soittolistan puhelimestani soimaan samalla kun teen esimerkiksi ruokaa. Omasta mielestäni tätä keino toimii tehokkaimmin silloin kun on lenkillä. Raitis ilma ja liikunta auttavat ulkoa oppimista. Monesti saankin itseni lenkillä kiinni siitä, että tapailen sanoja lenkkipolulla. 

Kuuntelua on hyvä tehdä sekä nuotin kanssa että ilman. Riippuen vähän siitä, missä vaiheessa kappaleen työstäminen on. Kun kuuntelua tekee ilman nuottia, sitä alkaa automaattisesti miettimään, miten paljon kappaletta ylipäätään muistaa jo tässä vaiheessa ulkoa.

Olisi myös hyvä kuunnella ko. kappaletta usean eri laulajan esittämänä. Ei ole nimittäin yhtä oikeaa tapaa laulujen esittämiseen; kuuntelemalla eri laulajien versioita saa usean eri vaihtoehdon siitä, miten kappaletta voi esimerkiksi tulkita, missä voi tehdä hidastuksia (vaikka hidastukset yleensä lukevatkin nuotissa), saa vaihtoehtoja kadensseihin tai siihen, missä kohtaa voisi tehdä portamentoja.

 

Kirjoita sanat ulos nuoteista

Muistan, että tämän minulle neuvoi opettajani pop ja jazz-konservatorio aikoinani. Silloin käytin tätä keinoa enemmän kuin nykyisin. Viimeksi taisin hyödyntää tätä keinoa, kun harjoittelin kesää varten Otellon kuoro-osuudet ulkoa. Olin silloin flunssassa ja sanoja tuntui vaan olevan niin paljon. Tässä kohtaa sanojen kirjoittaminen nopeutti selkeästi ulkoa oppimista. Sitähän sanotaan, että parhaiten jokin asia jää mieleen, kun sen lukee ennen nukkumaanmenoa. Itselläni on tapana ollut pitää nämä paperit, joihin olen kirjoittanut sanat, yöpöydälläni.

Rakenna tarina mielessäsi

Viimeistään ulkoa opetteluvaiheessa kappale on käännetty sanasta sanaan mikäli kyseessä on ulkomainen kappale. Nykyisin omasta mielestäni käännös tulisi kuitenkin tehdä mielellään jo ennen kuin kappaletta alkaa harjoittelemaan. Tätä keinoa käyttäessä laulaja saa apuja sekä laulun tulkintaan että ulkoa opetteluun. Lisäksi tämä on hyvin tärkeätä tulkinnan kannalta, sillä näin kappale saa "raamit". Itse alan parhaimmillani näkemään kuvia esiintymistilanteessa, mutta se vaatii, että olen tehnyt tämän vaiheen huolellisesti.

Lausu sanoja

Tuttu lausahdus, jonka olen monesti kuullut opettajan suusta on: "Laula kuin puhuisit" tai "puheen kautta". Sanojen lausuminen on hyvä keino esimerkiksi ulkomaisten kappaleiden opettelussa. Toki tätä on hyvä käyttää myös kotimaisten kappaleiden harjoittelussa. Silloin laulamisen voi unohtaa hetkeksi ja keskittyä lausumaan kappaleen sanoja kuin runoa. Tätä harjoitusta tehdessäni mietin itse samalla myös syvällisemmin sitä, mistä kappaleessa lauletaankaan. Harjoitusta tehdessä pystyy samalla treenaamaan sanojen lausumista ja artikulaatiota ylipäätään. Esimerkiksi saksan kielisissä kappaleissa käytän tätä keinoa paljon.

Laula paljon

Ulkoa opetteluvaiheessa itseni täytyy myös luonnollisesti laulaa paljon näitä ulkoa opeteltavia lauluja. Kappaleen läpi laulaminen ei pidemmän päälle kannata. Pian sitä jo huomaa, mitkä kohdat muistaa ulkoa ja missä kohdissa on vielä epäselvyyksiä. Tällaisessa tapauksessa en läpilaula kappaletta, vaan harjoittelen ainoastaan haastavaa/haastavia kohtia. Hyvä ja turvallinen paikka kokeilla ulkoa laulamista on oma laulutunti. Laittaa vain nuotin sivuun ja päättää ettei katso nuottia.

Tee itsellesi muistisääntöjä

Muistisääntöjen tekeminen on aina kannattavaa. Minulla on osittain valokuvamuisti ja siitä on apua paljonkin. Itse teen muistisääntöjä paljon varsinkin ulkoa opettelun alkuvaiheessa. Kun kappaleen työstäminen etenee, osan tekemistäni muistisäännöistä saatan jättää pois mikäli en tarvitse niitä enää. Muistisäännöt voivat koskea montaakin eri asiaa; kappaleen sanoja, alku-, väli-, tai loppusoittoa, kappaleen melodiaa, kappaleen rakennetta jne...

Yhtenä uutena teoksena minulla on nyt työn alla Vivaldin D-duuri messu (RV 588). Laulan nykyisin  Anastasia-ensemblessä, jonka kanssa esitämme tämän edellä mainitun teoksen ensi kuussa. Saan itse vielä kunnian laulaa teoksen sopraanosoolot. Kirkkoteoksia ei kuitenkaan tarvitse osata täysin ulkoa, sillä esityksissä meillä on nuotit. Pyrin siitäkin huolimatta osaamaan aina mahdollisimman paljon ulkoa, sillä silloin pystyy keskittymään siihen tärkeimpään, eli tulkintaan ja johtajan seuraamiseen.

Keikkapaikalta

Minulla on alle kahden kuukauden päästä keikka kitaristiystäväni kanssa Metsola Centerin juhlatilassa. Tämä paikka sijaitsee Lahdessa Alasenjärven rannalla. Yrityksen kautta on myös vuokrattavissa sauna ja mökkejä majoitusta varten.

Kävimme perjantaina katsastamassa tämän keikkapaikan, sillä paikka oli meille molemmille entuudestaan tuntematon. Juhlatilaan mahtuu noin 90 ihmistä ja salin perusvarustuksiin kuuluu piano ja äänentoistolaitteet. Läheskään aina keikkapaikalta ei löydy näitä kaikkea valmiina ja silloin esiintyjän täytyy itse tuoda ne mukanaan. Tämän takia halusimmekin käydä paikan päällä hyvissä ajoin ennen keikkaa, ettei meillä olisi yllätyksiä vastassamme keikkapäivänä.

Kieltämättä varsin ihanteellinen paikka juhlien järjestämiseen!

Aktiviteetteja

Sunnuntaina teimme mieheni kanssa jotain sellaista, mitä emme olleet tehneet yhdessä vielä aiemmin. Kävimme nimittäin Viihdy vapaalla -messuilla. Itse olin ennen sunnuntaita ollut viimeksi messuilla muistaakseni silloin, kun asuin vielä Helsingissä. Messuilla oli mukana myös Madventuresin Riku. Alunperin Tunnankin piti olla, mutta hän oli joutunut jättämään messut nyt väliin. Emme tienneet ennen tätä päivää, että kyseistä ohjelmaa on myyty 200 eri maahan. Jäi meille myös muutama muisto messuilta, kun mukaamme lähti puputyyny ja lasinen juomapurkki pillillä.

Viime viikolla kävin kehonkoostumusmittauksessa ensimmäistä kertaa elämässäni. Ensinnäkin siellä selvisi, että join liian vähän vettä. Riittävällä vedenjuonnilla pystyy kuitenkin vaikuttamaan myös rasvanpolttoon (2-3 l/pvä). Omaa vedenjuontia kannattaa tarkkailla ja vaikkapa ihan laskea, että varmasti juo riittävän määrän vettä päivässä. Mittauksessa selvisi myös, että minulla on lihasmassaa yllättävänkin paljon. Jopa hyvä ystäväni yllättyi asiasta, kun hän näki mittaukseni tulokset. Tämä onkin osoitus siitä, ettei omaa kehonpainoa kannata miettiä ainoastaan yhtenä lukuna, kun se ei kerro koko totuutta. Ihminen voi olla hyvinkin laiha ja lihasmassaa hyvin vähän.  

Viikko on alkanut minulla ahkerasti, sillä eilen olin ensimmäistä kertaa Ladylinella Circuitissa ja tänään aamupäivällä myös vastaavalla tunnilla. Käyn tällä hetkellä Ladylinella 4-6 kertaa viikossa.

Liikunnan täyteistä viikon alkua kaikille!

Onni

Onni syntyy pienistä asioista. Monesti ihmisillä on liian suuret odotukset onnen suhteen tai odotukset kohdistuvat pääasiassa materialistisiin asioihin. Silloin ei välttämättä pystytä näkemään niitä asioita, joissa onni todella on.

Varmasti jokainen on nuorempana suunnitellut omaa elämäänsä ja miettinyt asioita, mitä tulisi olla esimerkiksi 30-vuotiaana. Lista on saattanut kuulostaa tältä: olen naimisissa, minulla on lapsia, asumme mieheni kanssa omakotitalossa, minulla on vakkarityö ja minulla on oma auto.

Odotukset voivat monesti olla kovat. Elämää ei kuitenkaan voi ennalta suunnitella, eikä mielestäni liikaa kannatakaan. Elämä ei mitenkään voi olla aina ruusuilla tanssimista, sillä elämään kuuluu myös ikäviä asioita ja vastoinkäymisiä. Niiden avulla opimme arvostamaan itselle tärkeitä asioita ja emme pidä niitä niin itsestäänselvyytenä.

Itse en ole koskaan kokenut materialistisia asioita tärkeiksi ja tiedän omasta kokemuksesta etteivät ne tuo ihmiselle onnea. Noin parikymppisenä asuin silloisen avomieheni kanssa lähes 100 neliön omistusasunnossa. Minulla oli vakkarityöpaikka ja omistin myös auton. Kun nyt mietin silloista elämääni, olin silloin onnettomampi kuin nykyisin. Elämässäni ei tällä hetkellä ole noita edellä mainittuja ylellisyyksiä, mutta elämässäni on nykyisin jotain muuta, joka on mielestäni vieläkin arvokkaampaa. Tällä hetkellä tärkeimmällä sijalla elämässäni ovat laulaminen ja rakas mieheni.

Noin vuosi sitten pysähdyin miettimään niitä kaikkia ihania asioita, mitä elämässäni jo sillä hetkellä oli. Silloin olin juuri päässyt Savonlinnan Oopperajuhlakuoroon ja opiskelin lamkilla viimeistä lukuvuotta. Tämän lisäksi arkea vierelläni jakoi tasavertainen kumppani. Kumppani, johon tiesin voivani luottaa sataprosenttisesti. Hänestä oli tullut sielunkumppanini ensin ystävyytemme ja siitä parin kuukauden päästä seurustelun myötä. Olimme tuolloin asuneet Paavolassa, viihtyisässä asunnossamme muutaman vuoden. Tämän lisäksi mietin ystäviäni ja perhettäni elämässäni. Tuolla hetkellä tajusin, miten hyvin minulla asiat ovatkaan elämässäni ja miten onnellinen olen. Yhtäkkiä se tunne alkoikin pelottamaan minua, sillä minulla ei ollut kertaakaan elämässäni aikaisemmin mennyt niin hyvin,  ja vieläpä samaan aikaan sekä henkilökohtaisessa elämässäni että lauluhommien osalta. Loppujen lopuksi jotain ikävää sitten täytyikin tapahtua ja minulta meni selkä iskiasvaivojen takia. Mutta osasin silloinkin nähdä ne hyvät asiat elämässäni. Ainakaan silloin omaa kumppaniaan ei pitänyt yhtään itsestäänselvyytenä. En tiedä, miten olisin pärjännyt ilman häntä.

Kun omaa elämäänsä miettii, aina kannattaisi miettiä nimenomaan niitä hyviä asioita elämässään, eikä niitä asioita, mitä elämästä puuttuu. Omaa elämää ei koskaan myöskään kannata verrata toisten ihmisten elämiin. Meillä jokaisella on oma polku kuljettavanamme elämässämme, eikä se polku ole muilla samanlainen. Onni on myös, jos pystyy olemaan onnellinen kaverin puolesta. Se kannattaa aina muistaa, ettei toisen ihmisen onni ole koskaan pois omasta onnesta. Mielestäni päinvastoin, parhaimmillaan toisen onni lisää myös omaa onnea.

Mistä asioista sinä olet onnellinen elämässäsi?

Autumn

Kauniita syksykelejä on saatu viettää vielä lähipäivinä. Varsinkin viime sunnuntaina oli oikein lämmin, kun kävimme mieheni serkun syntymäpäivillä. Mutta sen jälkeen päivät ovat viilentyneet. Aamut ovat mieheni mukaan kylmiä, kun hän lähtee töihin klo 5-6 aikoihin.

Itselläni on käynyt muutama lauluoppilas tunneilla, mutta pääasiassa olen saanut keskittyä omaan harjoitteluuni. Olen nyt innolla opetellut uusia kappaleita. Työnalla on ollut esimerkiksi Sibeliuksen Höstkväll, Schubertin Die junge Nonne ja Verdin Violettan aaria "È strano!... Sempre libera..."  Tämä on aivan mahtava aaria ja aion laulaa sen hyvin jonain päivänä.

Tuhkamäen hiekkamonttu

 Nämä ylläolevat kuvat ovat eiliseltä metsälenkiltämme mieheni kanssa. Hän näytti minulle metsäreitin, jota käveli kouluun ala-astelaisena. Tämän metsälenkin lisäksi söimme myös lounaan mieheni vanhempien luona Kukkilassa.

Veljeni oli luonamme Lahdessa käymässä tänä viikonloppuna. Tapamme mukaan pelasimme lapsuudesta tuttuja lautapelejä ja istuimme iltaa meillä. Tänään kävimme Lahden satamassa kalamarkkinoilla. Näimme siellä myös mieheni vanhemmat ja mieheni isoveljen tyttärensä kanssa. 

 Kun kesän jäljiltä mustikat on saatu pakastettuna, nyt tällä hetkellä taloudessamme vallitsee omenavillitys, sillä parempi puoliskoni on saanut niitä paljon tämän hetkiseltä työmaaltaan. Niistä on tehty omenahilloa sekä perjantaina teimme niistä omenapiirakkaa. Omenahilloa olen syönyt mielelläni esimerkiksi puuron päällä.

On piristävää keksiä välillä jotain uusia aktiviteetteja, joita ei ole vielä tehty yhdessä parisuhteen toisen osapuolen kanssa. Meillä on tiedossa sellaista ensi viikonlopuksi, josta lisää myöhemmin.

Mutta nyt, näihin kuviin ja tunnelmiin...

Oikein ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Viikko paratiisissa

Olimme avomieheni ja hänen perheensä kanssa Kreikan Ixiaksessa viikon.
Suomeen saavuimme viime viikon torstaina.

Majoituimme Atlantica Princess -nimisessä hotellissa, josta oli lyhyt matka kävellä rantaan. Viikon aikana kerkesimme mielestäni näkemään aika paljon. Ainahan jotain täytyy myös jättää mahdolliseen seuraavaan kertaan. Matkan aikana tuli tottakai uitua meressä ja otettua aurinkoa. Kävimme Vanhassakaupungissa, Lindoksella, Perhoslaaksossa ja 7:llä lähteellä sekä Ixiaksen kylää pääsimme näkemään paikallisen "puksujunan" kyydistä.

Illanviettoa hotellin altaalla

Hotellimme läheistä rantaa

Lomamme kolmantena päivänä kävimme tutustumassa Vanhaankaupunkiin. Rodoksen Vanhankaupungin tunnistaa neljän kilometrin mittaisista kivimuureista. Vanhassakaupungissa on paljon erilaisia myyntikojuja ja satamassa kojuja oli myös joissakin laivoissa.

Viidentenä lomapäivänä vuokrasimme porukalla auton, ja kävimme sen päivän aikana sekä Perhoslaaksossa, 7:llä lähteellä että Lindoksessa.

Perhoslaaksossa näimme kasvillisuutta, vesiputouksia, kilpikonnia, rapuja, ja tietysti laakson nimen mukaan perhosia. Perhoset olivat pääasiassa kiinni joissain puissa tai kasveissa, emmekä juuri nähneet niiden lentävän. Perhoslaakso on varsinkin luontoa rakastavalle ihmiselle oiva nähtävyys. 

Perhoslaaksossa

7:llä lähteellä (Eptá Pigés) kävelimme nuoruudenlähteen pimeän tunnelin läpi kahlaten kylmässä vedessä. Tunnelin pituus on 200 m. Tunnelin pohja ei ollut ihan tasainen, vaan muutamassa kohdassa kivet olivat epätasaisia ja teräviä. Tämän takia tunnelissa ei pystynyt kävelemään kovin nopeasti. En suosittele tätä kokemusta ahtaanpaikankammosta kärsivälle.

Nuoruudenlähteen tunnelin suuaukko

Lindos on niin mahtava paikka, että pelkästään siellä olisi voinut viettää yhden päivän. Kun kävimme näin monessa paikassa saman päivän aikana, aikamme ei riittänyt esimerkiksi Lindoksen Akropolikseen tutustumiseen. Sen sijaan kävimme Lindoksessa uimassa. Siellä uiminen olikin miellyttävämpää kuin hotellimme läheisellä rannalla, sillä Lindoksessa on hiekkapohja, vesi on hyvin kirkasta ja rannan sijaitessa poukamassa, aaltoja ei ole juurikaan.

Kieltämättä oli mahtavaa vielä tässä vaiheessa päästä nauttimaan lämmöstä, kun Suomessa oli jo tullut syksy. Reissun jälkeen on myös kiva päästä taas rutiineihin kiinni. Pieni laulutauko tuli ihan väkisinkin matkan takia, mutta ajattelin, että se saattaa kasvattaa harjoittelumotivaatiotani entisestään.