Aktiviteetteja

Sunnuntaina teimme mieheni kanssa jotain sellaista, mitä emme olleet tehneet yhdessä vielä aiemmin. Kävimme nimittäin Viihdy vapaalla -messuilla. Itse olin ennen sunnuntaita ollut viimeksi messuilla muistaakseni silloin, kun asuin vielä Helsingissä. Messuilla oli mukana myös Madventuresin Riku. Alunperin Tunnankin piti olla, mutta hän oli joutunut jättämään messut nyt väliin. Emme tienneet ennen tätä päivää, että kyseistä ohjelmaa on myyty 200 eri maahan. Jäi meille myös muutama muisto messuilta, kun mukaamme lähti puputyyny ja lasinen juomapurkki pillillä.

Viime viikolla kävin kehonkoostumusmittauksessa ensimmäistä kertaa elämässäni. Ensinnäkin siellä selvisi, että join liian vähän vettä. Riittävällä vedenjuonnilla pystyy kuitenkin vaikuttamaan myös rasvanpolttoon (2-3 l/pvä). Omaa vedenjuontia kannattaa tarkkailla ja vaikkapa ihan laskea, että varmasti juo riittävän määrän vettä päivässä. Mittauksessa selvisi myös, että minulla on lihasmassaa yllättävänkin paljon. Jopa hyvä ystäväni yllättyi asiasta, kun hän näki mittaukseni tulokset. Tämä onkin osoitus siitä, ettei omaa kehonpainoa kannata miettiä ainoastaan yhtenä lukuna, kun se ei kerro koko totuutta. Ihminen voi olla hyvinkin laiha ja lihasmassaa hyvin vähän.  

Viikko on alkanut minulla ahkerasti, sillä eilen olin ensimmäistä kertaa Ladylinella Circuitissa ja tänään aamupäivällä myös vastaavalla tunnilla. Käyn tällä hetkellä Ladylinella 4-6 kertaa viikossa.

Liikunnan täyteistä viikon alkua kaikille!

Onni

Onni syntyy pienistä asioista. Monesti ihmisillä on liian suuret odotukset onnen suhteen tai odotukset kohdistuvat pääasiassa materialistisiin asioihin. Silloin ei välttämättä pystytä näkemään niitä asioita, joissa onni todella on.

Varmasti jokainen on nuorempana suunnitellut omaa elämäänsä ja miettinyt asioita, mitä tulisi olla esimerkiksi 30-vuotiaana. Lista on saattanut kuulostaa tältä: olen naimisissa, minulla on lapsia, asumme mieheni kanssa omakotitalossa, minulla on vakkarityö ja minulla on oma auto.

Odotukset voivat monesti olla kovat. Elämää ei kuitenkaan voi ennalta suunnitella, eikä mielestäni liikaa kannatakaan. Elämä ei mitenkään voi olla aina ruusuilla tanssimista, sillä elämään kuuluu myös ikäviä asioita ja vastoinkäymisiä. Niiden avulla opimme arvostamaan itselle tärkeitä asioita ja emme pidä niitä niin itsestäänselvyytenä.

Itse en ole koskaan kokenut materialistisia asioita tärkeiksi ja tiedän omasta kokemuksesta etteivät ne tuo ihmiselle onnea. Noin parikymppisenä asuin silloisen avomieheni kanssa lähes 100 neliön omistusasunnossa. Minulla oli vakkarityöpaikka ja omistin myös auton. Kun nyt mietin silloista elämääni, olin silloin onnettomampi kuin nykyisin. Elämässäni ei tällä hetkellä ole noita edellä mainittuja ylellisyyksiä, mutta elämässäni on nykyisin jotain muuta, joka on mielestäni vieläkin arvokkaampaa. Tällä hetkellä tärkeimmällä sijalla elämässäni ovat laulaminen ja rakas mieheni.

Noin vuosi sitten pysähdyin miettimään niitä kaikkia ihania asioita, mitä elämässäni jo sillä hetkellä oli. Silloin olin juuri päässyt Savonlinnan Oopperajuhlakuoroon ja opiskelin lamkilla viimeistä lukuvuotta. Tämän lisäksi arkea vierelläni jakoi tasavertainen kumppani. Kumppani, johon tiesin voivani luottaa sataprosenttisesti. Hänestä oli tullut sielunkumppanini ensin ystävyytemme ja siitä parin kuukauden päästä seurustelun myötä. Olimme tuolloin asuneet Paavolassa, viihtyisässä asunnossamme muutaman vuoden. Tämän lisäksi mietin ystäviäni ja perhettäni elämässäni. Tuolla hetkellä tajusin, miten hyvin minulla asiat ovatkaan elämässäni ja miten onnellinen olen. Yhtäkkiä se tunne alkoikin pelottamaan minua, sillä minulla ei ollut kertaakaan elämässäni aikaisemmin mennyt niin hyvin,  ja vieläpä samaan aikaan sekä henkilökohtaisessa elämässäni että lauluhommien osalta. Loppujen lopuksi jotain ikävää sitten täytyikin tapahtua ja minulta meni selkä iskiasvaivojen takia. Mutta osasin silloinkin nähdä ne hyvät asiat elämässäni. Ainakaan silloin omaa kumppaniaan ei pitänyt yhtään itsestäänselvyytenä. En tiedä, miten olisin pärjännyt ilman häntä.

Kun omaa elämäänsä miettii, aina kannattaisi miettiä nimenomaan niitä hyviä asioita elämässään, eikä niitä asioita, mitä elämästä puuttuu. Omaa elämää ei koskaan myöskään kannata verrata toisten ihmisten elämiin. Meillä jokaisella on oma polku kuljettavanamme elämässämme, eikä se polku ole muilla samanlainen. Onni on myös, jos pystyy olemaan onnellinen kaverin puolesta. Se kannattaa aina muistaa, ettei toisen ihmisen onni ole koskaan pois omasta onnesta. Mielestäni päinvastoin, parhaimmillaan toisen onni lisää myös omaa onnea.

Mistä asioista sinä olet onnellinen elämässäsi?

Autumn

Kauniita syksykelejä on saatu viettää vielä lähipäivinä. Varsinkin viime sunnuntaina oli oikein lämmin, kun kävimme mieheni serkun syntymäpäivillä. Mutta sen jälkeen päivät ovat viilentyneet. Aamut ovat mieheni mukaan kylmiä, kun hän lähtee töihin klo 5-6 aikoihin.

Itselläni on käynyt muutama lauluoppilas tunneilla, mutta pääasiassa olen saanut keskittyä omaan harjoitteluuni. Olen nyt innolla opetellut uusia kappaleita. Työnalla on ollut esimerkiksi Sibeliuksen Höstkväll, Schubertin Die junge Nonne ja Verdin Violettan aaria "È strano!... Sempre libera..."  Tämä on aivan mahtava aaria ja aion laulaa sen hyvin jonain päivänä.

Tuhkamäen hiekkamonttu

 Nämä ylläolevat kuvat ovat eiliseltä metsälenkiltämme mieheni kanssa. Hän näytti minulle metsäreitin, jota käveli kouluun ala-astelaisena. Tämän metsälenkin lisäksi söimme myös lounaan mieheni vanhempien luona Kukkilassa.

Veljeni oli luonamme Lahdessa käymässä tänä viikonloppuna. Tapamme mukaan pelasimme lapsuudesta tuttuja lautapelejä ja istuimme iltaa meillä. Tänään kävimme Lahden satamassa kalamarkkinoilla. Näimme siellä myös mieheni vanhemmat ja mieheni isoveljen tyttärensä kanssa. 

 Kun kesän jäljiltä mustikat on saatu pakastettuna, nyt tällä hetkellä taloudessamme vallitsee omenavillitys, sillä parempi puoliskoni on saanut niitä paljon tämän hetkiseltä työmaaltaan. Niistä on tehty omenahilloa sekä perjantaina teimme niistä omenapiirakkaa. Omenahilloa olen syönyt mielelläni esimerkiksi puuron päällä.

On piristävää keksiä välillä jotain uusia aktiviteetteja, joita ei ole vielä tehty yhdessä parisuhteen toisen osapuolen kanssa. Meillä on tiedossa sellaista ensi viikonlopuksi, josta lisää myöhemmin.

Mutta nyt, näihin kuviin ja tunnelmiin...

Oikein ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Viikko paratiisissa

Olimme avomieheni ja hänen perheensä kanssa Kreikan Ixiaksessa viikon.
Suomeen saavuimme viime viikon torstaina.

Majoituimme Atlantica Princess -nimisessä hotellissa, josta oli lyhyt matka kävellä rantaan. Viikon aikana kerkesimme mielestäni näkemään aika paljon. Ainahan jotain täytyy myös jättää mahdolliseen seuraavaan kertaan. Matkan aikana tuli tottakai uitua meressä ja otettua aurinkoa. Kävimme Vanhassakaupungissa, Lindoksella, Perhoslaaksossa ja 7:llä lähteellä sekä Ixiaksen kylää pääsimme näkemään paikallisen "puksujunan" kyydistä.

Illanviettoa hotellin altaalla

Hotellimme läheistä rantaa

Lomamme kolmantena päivänä kävimme tutustumassa Vanhaankaupunkiin. Rodoksen Vanhankaupungin tunnistaa neljän kilometrin mittaisista kivimuureista. Vanhassakaupungissa on paljon erilaisia myyntikojuja ja satamassa kojuja oli myös joissakin laivoissa.

Viidentenä lomapäivänä vuokrasimme porukalla auton, ja kävimme sen päivän aikana sekä Perhoslaaksossa, 7:llä lähteellä että Lindoksessa.

Perhoslaaksossa näimme kasvillisuutta, vesiputouksia, kilpikonnia, rapuja, ja tietysti laakson nimen mukaan perhosia. Perhoset olivat pääasiassa kiinni joissain puissa tai kasveissa, emmekä juuri nähneet niiden lentävän. Perhoslaakso on varsinkin luontoa rakastavalle ihmiselle oiva nähtävyys. 

Perhoslaaksossa

7:llä lähteellä (Eptá Pigés) kävelimme nuoruudenlähteen pimeän tunnelin läpi kahlaten kylmässä vedessä. Tunnelin pituus on 200 m. Tunnelin pohja ei ollut ihan tasainen, vaan muutamassa kohdassa kivet olivat epätasaisia ja teräviä. Tämän takia tunnelissa ei pystynyt kävelemään kovin nopeasti. En suosittele tätä kokemusta ahtaanpaikankammosta kärsivälle.

Nuoruudenlähteen tunnelin suuaukko

Lindos on niin mahtava paikka, että pelkästään siellä olisi voinut viettää yhden päivän. Kun kävimme näin monessa paikassa saman päivän aikana, aikamme ei riittänyt esimerkiksi Lindoksen Akropolikseen tutustumiseen. Sen sijaan kävimme Lindoksessa uimassa. Siellä uiminen olikin miellyttävämpää kuin hotellimme läheisellä rannalla, sillä Lindoksessa on hiekkapohja, vesi on hyvin kirkasta ja rannan sijaitessa poukamassa, aaltoja ei ole juurikaan.

Kieltämättä oli mahtavaa vielä tässä vaiheessa päästä nauttimaan lämmöstä, kun Suomessa oli jo tullut syksy. Reissun jälkeen on myös kiva päästä taas rutiineihin kiinni. Pieni laulutauko tuli ihan väkisinkin matkan takia, mutta ajattelin, että se saattaa kasvattaa harjoittelumotivaatiotani entisestään.