Pettymyksistä noustaan aina

Kerroin edellisessä postauksessani viime viikon Sibelius-Akatemian pääsykokeistani. Hain sinne maisteriopintoihin. Tiesin, että aloituspaikkoja oli tänä keväänä tiedossa hyvin vähän, ehkä ihan yksi vain. Joka toinen vuosi, kun on haku myös oopperakoulutuksen puolelle, silloin otetaan sisään yksi luokallinen laulajia kerralla, joka sitten koulutuksen aikana pääsee tekemään useita oopperoita.

Joka tapauksessa, oma koelauluni oli keskiviikko-aamuna. Olin mielestäni valmistautunut hyvin ja minulla oli hyvä ja luottavainen fiilis, kun menin koelauluun. Sain laulaa kokonaan molemmat esittämäni kappaleet. Olin äärettömän keskittynyt juuri ennen koelaulua ja siinä itse tilanteessakin. Muistan jännittäneeni, mutta en kuitenkaan liikaa, sillä se ei kuitenkaan jähmettänyt kroppaani. Laulaessani maltoin nauttia myös pianissimo-kohdista, lauluissani oli erilaisia sävyjä ja suuntasin tilanteessa ajatukseni vahvasti laulujen tulkintaan. En koe, että olisin millään lailla alisuoriutunut omaan tasooni nähden tai mokannut mitään. Tein oman, sen hetkisen parhaani. Se ei kuitenkaan tällä kertaa riittänyt kokeiden toiseen vaiheeseen.

Sen verran, mitä nyt näitä lauluhommia on tullut tehtyä ja erilaisissa koelauluissa sekä pääsykokeissa on tullut käytyä, olen oppinut olemaan realistinen tuloksien suhteen. Koskaan en ole pitänyt pääsyäni mihinkään itsestäänselvänä, vaan olen aina yrittänyt muistaa sen toisenkin vaihtoehdon. Vaikka tottakai mielessä on aina usko itseensä, omaan lauluääneen ja omiin sen hetkisiin taitoihin. Koelauluissa käy kuitenkin aina paljon hyviä laulajia, ja lopputulokseen vaikuttaa oman suorituksen lisäksi muiden suoritukset ja se, millaisia äänityyppejä ja laulajia milloinkin haetaan ja ylipäätään ne hakukriteerit. Itse uskon elämässä ylipäätään siihen, että kaikilla asioilla on aina jokin tarkoitus, vaikka sitä ei aina sillä hetkellä ymmärtäisikään.

Vertaistukea parhaimmillaan; ystävä ja viiniä

Kuoron harjoitusleirillä

 Tässä on ajatukset jo vahvasti suunnattu elämässä eteenpäin. Nyt viikonloppuna meillä oli Savonlinnan Oopperajuhlakuoron kevään viimeinen harjoitusleiri hotelli Rantapuistossa. Eilen meillä koelaulatettiin Schubertin As-duuri messu pienissä ryhmissä. Se mikä on myös niin mahtavaa tässä kuorossa mukanaolossa, on se vertaistuki, jota saa muilta kuorolaisilta. Kuoro onkin jo alkanut tuntua minulle kuin se olisi toinen perheeni. Innolla odotankin jo kesää, ja kaikkea sitä, mitä pääsenkään kokemaan Savonlinnassa!

Tärkeätä elämässä olisikin aina elää tässä hetkessä, ja muistaa ne kaikki ihanat asiat, mitä elämässä sillä hetkellä on! :)  

Opinnäytetyöni luettavissa

Edellisessä postauksessani mainitsin, että minulla oli tiedossa jännittävä maanantai. Kävin viikko sitten maanantaina koelaulussa Kansallisoopperalla. Meitä oli reilu 100 sopraanoa hakemassa sinne ja toiseen vaiheeseen otettiin vain 7 laulajaa. Itse en ollut näiden onnekkaiden joukossa. Koen, että koelaulu toimi kuitenkin hyvänä "harjoituksena" tämän viikon Sibelius-Akatemian koelaulua ajatellen.

Olen tässä kevään aikana kirjoittanut blogissani useampaan otteeseen opinnäytetyöni kirjoitusprosessista. Opinnäytetyöni aihe on laulajan psyykkinen valmistautuminen esiintymisiin. Tästä aiheesta oli hyvin mielenkiintoista kirjoittaa, ja olen tyytyväinen lopputulokseen.  Opinnäytetyöni on luettavissa seuraavan linkin kautta http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605086522

Viime viikolla siitä tuli kaksi vuotta, kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen. Omista kokemuksistani nimenomaan laulajana on mukava kirjoittaa. Useampi sukulaiseni lukee blogiani, ja tämän avulla he pysyvät mukana siinä, mitä elämässäni milloinkin tapahtuu.

Tämä viikko saattaa olla minulla tämän kevään rankin viikko, ja sen takia varmaan kirjoitan kuulumisistani seuraavan kerran joskus viikon päästä.

Ihanaa ja aurinkoista viikkoa kaikille!

Meidän vappu

Vappu tuli vietettyä aika rauhallisissa meiningeissä. Olen nimittäin nyt vappunakin harjoitellut joka päivä, enkä halunnut, että krapula pilaisi harjoitteluani. Sitä nimittäin kerkiää vielä tänä keväänä juhlimaan esimerkiksi silloin, kun valmistun. 

Mieheni on nyt tämän viikon ollut töissä Klaukkalassa työmaalla, ja hän on lähtenyt kotoa joka aamu kuuden aikoihin. Nyt viikonloppuna meillä oli paljon yhteistä aikaa. Lauantaina kävimme Kukkilassa mieheni vanhempien luona. Näimme myös pikku Nitaa, joka oli siellä hoidossa. On se niin mielenkiintoista päästä läheltä näkemään, miten reilu 1-vuotias oppii koko ajan uutta. Tällä kerralla Nitan kävely oli entistä sujuvampaa, ja vielä aika nopeaakin. Hän oli lisäksi oppinut taas uusia ilmeitä ja kovasti harjoittelee puhumista.

Nita ihmettelee vappupalloja

Kukkilassa käynnin jälkeen avopuolisoni vei minut syömään Manhattan steak houseen, mikä on yksi lempiravintoloistamme Lahdessa. Sen jälkeen näimme yhteisiä ystäviämme ennen kotiin menoa.

Tänään kävimme vapputorilla ihanassa auringonpaisteessa, ja näimme myös ystäviämme siellä.

Vepen koira Donald

Tuomas ostaa metrilakua

Rakkaani mun

Huomenna minulla on tiedossa hyvin jännittävä päivä. Kerron siitä lisää myöhemmin.

 
Eipä muuta kun hyvää ja aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!

 

Kiitollisuudesta

Olen viime aikoina miettinyt, miten monesta asiasta olenkaan elämässäni kiitollinen. Joillakin ihmisillä on enemmän tapana miettiä niitä asioita, mitä elämästä puuttuu. Tätä en kuitenkaan suosittele kenellekään. Nämä alle listaamani asiat ovat mielestäni suuria rikkauksia elämässäni, ja ne eivät suinkaan ole mitään itsestäänselvyyksiä.

Olen kiitollinen...

• ...parhaasta mahdollisesta avopuolisostani, mitä olen voinut toivoa.

• ...ihanista ystävistäni, joiden kanssa vietetyt hetket ovat minulle tärkeitä.

• ...perheestäni ja läheisistäni, jotka tukevat minua valitsemallani alalla.

• ...omasta lauluäänestäni, jota ilman en olisi tämä ihminen.

• ...siitä, että saan opiskella rakastamaani alaa.

• ...mahtavasta laulunopettajastani.

• ...oman alan kesätöistä.

• ...jokaisesta lauluesiintymisestä, jossa saan olla mukana.

• ...lisäksi jokaisesta konsertista, jossa saan olla yleisössä.

• ...uudesta ohjelmistosta laulunopiskelussani.

• ...siitä, että valmistun toukokuussa laulunopettajaksi.

Olisin voinut jatkaa vielä tätä listaa ja luetella monia arjen pienempiäkin iloja, jotka ovat itselle yllättävänkin suuria asioita. Olen myös kaikista niistä todella kiitollinen. Näitä asioita ovat esimerkiksi lounas ystävän kanssa, avomiehen tuoma aamukahvi sänkyyn ja kaikki se hyvä mieli, jota saan päivittäisestä laulamisestani.

Äidiltä saamani nuottikirjat

Lanttilasta löytämäni taulu

Mistä asioista sinä olet kiitollinen elämässäsi?

Kuvia ja tunnelmia viikonlopulta

Oli jälleen kerran kiva viikonloppu, jonka sain viettää avomieheni kanssa tiiviisti. Tämä tuntuikin mukavalta viime viikonlopun Savonlinnan oopperakuoron harjoitusleirin jälkeen. Perjantaina kävin laulutunnilla Helsingissä. Lauantaina veljeni tuli luoksemme yhdeksi vuorokaudeksi, mikä on meillä jo vuosittainen perinne. Kävimme hänen kanssaan myös mieheni vanhempien luona Kukkilassa, ja haimme samalla pyörämme talvisäilöstä. Lauantaipäivä sattuikin olemaan aurinkoinen ja ihanan keväinen.

Kukkilassa oli hoidossa mieheni veljen 1-vuotias tytär, Nita. Alla olevasta kuvasta voi nähdä, miten innoissaan Nita oli työntämässä nukenvaunuja.

Viikonloppu huipentui konserttiin Nastolan kirkossa, jossa lauloin sopraanosoolot Mozartin B-duuri messussa ja Fauren Requiemissä.

Keikalle menossa

Kiitokset kaikille mukana olleille ja yleisölle! Erityiskiitokset Markus Tikkaselle!

 

Tulevasta konsertista

Viikonloppu oli minulla hyvin lauluntäyteinen, sillä meillä oli Savonlinnan oopperakuoron harjoitusleiri Helsingissä hotelli Rantapuistossa. Tuntuu myös, että viikonloppuna tuli jälleen naurettua varmaan kuukauden naurut kerralla. Muihin kuorolaisiin tutustuu jokaisella leirillä vähän lisää ja samalla vahvistuu myös oma tuntemus siitä, että minä kuulun tähän joukkoon.

Nokkelat ovat varmasti huomanneet keikkakalenteristani, että laulan sopraanosoolot Mozartin Missa Breviksessä (kv275) ja Faurén Requiem-sielunmessussa sunnuntaina 17.4. Nastolan kirkossa. Konsertin muina solisteina laulavat Jenny Petäjä, Kalle Virtanen ja Marko Orvo. Mukana ovat myös Anastasia-ensemble, kamariorkesteri ja johtajana toimii Markus Tikkanen.

Lämpimästi tervetuloa kuuntelemaan konserttia!

Springtime

Tervehdys!

Maanantai oli tämän kevään varmaan lämpimin päivä. Kevättakissakin tuli auringossa jopa kuuma. Kävelin kouluun uusissa tennareissani, ja heti oli kevyempi olo kun jätti mustat talvisemmat kengät kotiin. Mielestäni kevään tunnistaa siitä kun linnut laulaa ja aurinko paistaa. Heti on myös itsellä energisempi olo. Kevääseen kuuluu ainakin minulla erilaiset siivoushommat kotona, sillä kaikki pöly näkyy ihan erilailla kun aurinko paistaa. Kelit alkavat vähitellen olemaan sellaiset, että voi ottaa taas pyörän käyttöön ja suunnitelmissamme onkin hakea pyörämme pian talvisäilöstä Kukkilasta. Keskiviikkona kävimme mieheni kanssa kevään ensimmäisillä torikahveilla. Tämä on myös yksi ihan ehdoton kevään merkki! Tosin juuri keskiviikkona sattui satamaan.

Maanantaina oli opettajaksi kasvun portfolion viimeinen palautuspäivä. Portfolion tekeminen oli mielenkiintoista kun pääsin samalla pohtimaan, mitä kaikkea onkaan sisältynyt näihin neljään ammattikorkeakouluvuoteen ja miten paljon olen oppinut laulamisesta tänä aikana. Se on hämmästyttävää, miten paljon voi kehittyä neljän vuoden aikana. Kun aloitin opinnot amk:ssa minulla oli hyvin kevyt, lyyrinen ääni. Se oli aikalailla sellainen tytön lauluääni, mikä oli vielä hyvin nenäsointinen. Nykyisin äänessäni on tummuutta ja siihen on tullut myös dramaattisia tehoja. Toisin sanoen nykyisin minulla on naisen lauluääni.

Tänään sain opinnäytetyöni valmiiksi ja se lähti postissa kielentarkastajalle. Tämän kunniaksi menimme mieheni kanssa kakkukahveille. :)

Kakkukahvit ja opinnäytetyöni kirjekuoressa

Tuleva viikonloppu on minulla työviikonloppu, sillä minulla on Helsingissä Savonlinnan oopperakuoron harjoitusviikonloppu. Uutena teoksena harjoittelemme F. Schubertin As-duuri messua, mikä on mahtavaa musiikkia!

Ihanaa ja keväistä viikonloppua kaikille! :)