Uusia haasteita

Niin ne asiat vaan loksahtavat kohdalleen elämässä. Tällä kertaa en tullut valituksi Savonlinnan Oopperajuhlakuoroon, mutta pääsin uusien haasteiden pariin viime viikolla. Minut nimittäin valittiin Lahden Wellamo-opiston laulun tuntiopettajaksi. Opetukseni koostuu sekä ryhmä-, että yksilöopetuksesta ja oppilaina minulla on lapsia, nuoria sekä aikuisia. Uutta haastetta minulle on lasten laulunopetus sekä myös se, että opetan lapsia ryhmässä.

Minulla on opetusta kahtena iltana viikossa Nastolassa ja Orimattilassa. Koin laulunopettajan työn antoisan puolen jo heti alkuun. Oppilaista huomasi, miten he jännittivät minua alkuun, mikä ei ole tietystikään mikään ihme. Uusi laulunopettaja on aina sellainen asia, mikä aiheuttaa jännitystä. Ihanaa oli kuitenkin huomata, miten oppilaat rentoutuivat tunnin aikana. Ja kun se alun pahin jännitys oli kaikonnut, myös laulujen työstämisessä päästiin hyvään vauhtiin. Kysyin yhdeltä nuorelta naisoppilaaltani, että mitä hän teki/ajatteli erilailla, kun työstettävän kappaleen haastava kohta tuli selkeästi aikaisempaa helpommin. Tähän oppilas totesi: "En mä tiedä. Mä vaan kuuntelin, kun sä lauloit ja toistin sen."  Myös se on todella palkitsevaa, kun oppilaat lähtevät tunnilta kiittäen ja hymyssä suin. 

Mielenkiintoista tässä työssä ovat ne kaikki ihmiset, joihin pääsee tutustumaan. Alkuun mielestäni tärkeätä onkin tutustuminen oppilaisiinsa ja yhteyden luominen heihin. Oppijoita löytyy erilaisia ja tunneilla kokeillaankin, mikä mielikuva tai harjoitus toimii kenelläkin oppilaalla.

 Varmasti tulen kirjoittamaan blogissani opetukseen liittyvistä asioista jatkossakin, mutta tärkeätä minulle edelleen on oman instrumenttini kehittäminen. Olin juuri lauantaina laulutunnilla, ja nyt tiedän taas, mitä asioita minun tulee erityisesti työstää. Työn alla minulla on myös uutta ohjelmistoa ja lisäksi pidän säestäjäni kanssa konsertin Lahdessa 13.12.

Häämessuilla

Tein tänään päiväreissun Helsinkiin, kun kävimme häämessuilla anoppini ja kaasojeni kanssa kaapelitehtaalla. Nämä olivat elämäni ensimmäiset häämessut ja samalla myös ensimmäinen kerta, kun pääsin sovittamaan hääpukuja. Minulle oli varattuna jyväskyläläisen hääpukuliike, Wedding Garagen ensimmäinen sovitusaika. Saamani palvelu oli todella mahtavaa. Sovitin kolmea pukua, joista ensimmäinen oli ihan kiva. Toinen oli jo niin hyvä, että hetken jopa mietin, kannattaako kolmatta enää sovittaa. Onneksi kuitenkin sovitin, sillä se oli ainoa puku, joka toi kyyneleet silmiin sekä minulla että taustajoukoillani.

Tätä reissua oltiin odotettu jo reilu kuukausi. Tarkoitus oli aloittaa hääpukujen sovittaminen ja tietysti vähän haaveilin, että jos se minulle sopiva puku voisi löytyä messuilta. En kuitenkaan uskaltanut liikaa luottaa siihen ja lähdin messuille odotukset tietoisesti matalalla. Ajattelin, että mikäli en sopivaa pukua löytäisi, ehkä haluamani puvun malli alkaisi kuitenkin hahmottumaan tämän ensimmäisen sovituksen myötä.

Hääpuvun lisäksi messuilta tarttui mukaan hyviä ideoita ensi vuoden häitämme ajatellen. Hääsuunnittelu on jo hyvällä mallilla, mutta tietysti tekemistä riittää vielä. Itse olen sellainen luonne, etten halua jättää asioita liian viime tinkaan

Messuilla oli myös kattausesimerkkejä ja alla on näistä muutama hauska esimerkki.

Työrintamalla on nyt pian tiedossa uusia haasteita ja ajattelin kertoa niistä lisää seuraavassa postauksessani. 

Pysykäähän kuulolla!

Sojk:n kauden päätös

Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, vietin viime viikolla useamman päivän Helsingissä.  Esitimme Savonlinnan Oopperajuhlakuoron, RSO:n, Hannu Linnun ja solistien: Camilla Tillingin, Michelle Breedtin, Tuomas Katajalan ja Nathan Bergin kanssa L. van Beethovenin suurteoksen Missa Solemniksen. Savonlinnassa kesäkausi päättyi tähän teokseen ja nyt myös varsinainen kausi 2016-2017. Esitystä pystyi seuraamaan suorana Yle Areenan kautta sekä televisiosta sen voi vielä nähdä tänään Yle Teema:lta klo 15.45 ja Yle TV1:ltä 30.9. klo 12.20.

Seuraavan linkin kautta voi lukea Helsingin Sanomien konserttiarvostelun: http://www.hs.fi/paivanlehti/17092017/art-2000005370759.html?share=9b88f5bfeb67c4a78918ce68eb4fa972

Oli todella mahtavaa päästä esiintymään Musiikkitalossa näiden mahtavien ihmisten kanssa. Teos on hyvin haastava, mutta oli erityisen mukava huomata, miten sitä oli nyt helpompi laulaa kuin kesällä. Teoksessa kuorolla on paljon laulettavaa ja ehkä omat parhaimmat hetkeni osuivat Gloria ja Gredo -osiin. Näiden osien jälkeen solistit vuorostaan lauloivat pidempään ja me saimme sen aikaa istua. Kun sitten nousimme laulamaan Benedictusta, oma keskittyminen vähän jo herpaantui. Selvisimme kuitenkin tästä erityisen vaativasta teoksesta. Kyllä näistä aina jotain oppii.

Kiitos tästä kokemuksesta kaikille mukana olleille!
 

Syksyä

Olemme nyt asuneet uudessa asunnossamme reilun kuukauden ja olemme kyllä kotiutuneet hyvin.

Itse olen ollut paljon töissä kaupalla, kun kahtena perättäisenä viikkona tein kuuden työpäivän viikot, mutta siitä se sitten vähän tasaantuukin. Joka tapauksessa olen iloinen siitä, että töitä on.

Kesä tauon jälkeen olemme alkaneet harjoittelemaan yhdessä ihanan säestäjäni kanssa. Tarkoituksena on harjoitella yhdessä säännöllisesti syksyn ja kevään aikana. Meillä on tavoitteena pitää konsertti vielä tämän vuoden puolella.

Tässä on joitakin niistä kappaleista, joita nyt työstän tai olen juuri alkamassa työstämään:

K. Saariaho: Leinolaulut (sisältää 4 laulua)

J. Brahms: Die Mainacht

J. Brahms: Liebestreu

J. Sibelius: Flickan kom ifrån sin älsklings möte
J. Sibelius: Var det en dröm?

G. Puccini: Liun aaria: Tu che di gel sei cinta

G. Puccini: Magdan aaria: Chi il bel sogno di Doretta

T. Kuula: Sinipiika

Ensi viikolla olenkin sitten useamman päivän Helsingissä, kun meillä on Savonlinnan Oopperajuhlakuoron kanssa esiintyminen Musiikkitalossa. Ihana nähdä kollegoita kesän jälkeen. Näen myös perhettäni samalla ja pääsen syksyn ensimmäiselle laulutunnille, mutta tästä kaikesta kerron lisää myöhemmin.

Uusi asunto

Muutimme heinäkuun lopussa isompaan asuntoon Lahdessa. Edellinen asunto alkoi käymään pieneksi jo silloin, kun ostin pianon asuntoomme. Kärsivällisinä ihmisinä asuimme siinä kuitenkin vielä vuoden pianon oston jälkeen, kun kaikki asiat eivät vaan voi tapahtua samaan aikaan. Emmekä myöskään ole sellaisia ihmisiä, että haluaisimme muuttaa usein. Sen verran kova homma muuttamisessa kuitenkin on ja asunnossa on luonnollisesti laittamista muuton jälkeenkin. Edellisessä asunnossamme kerkesimme asumaan kuitenkin lähes neljä vuotta, ja siellä kyllä viihdyimmekin. Nyt oli kuitenkin aika avata uusi sivu elämässämme tämän uuden asunnon myötä.

Parasta asunnossamme on iso ja avara olohuone sekä keittiö, jossa on mukavasti pöytätilaa. Avaruutta lisää myös se, että ikkunoita on kolmeen eri suuntaan. Myös yksi kiva lisä asunnossamme on leveät ikkunalaudat, joihin voi laittaa vaikkapa kukkia tai polttaa kynttilöitä.

Olimme nyt lauantaina hyvän ystävämme häissä. Tästä päivästä alkoikin hääjuhlarumba, sillä meillä on peräti kolmet häät alle kuukauden sisään. Nyt lähivuosina olen ollut häissä enemmän työni puolesta ja on välillä ihanaa saada olla häissä ihan vaan vieraana, ehkä saa myös jotain ideoita omiinkin häihin. Viime lauantain häissä lauloin Rakkauslaulun, niin mieluista laulaminen minulle on. Häissä laulaminen on erityisen mukavaa, kun pääsee laulamaan hääparille ja ehkä parhaimmillaan onnistuu myös koskettamaan laulullansa. 

Etuoikeutettu

Tämä on ollut todella mahtava kokemus laulaa toista kertaa Savonlinnan Oopperajuhlakuorossa. Jo viime kesänä nautin tästä kaikesta, ja tuntuu siltä, että olisin viihtynyt tänä kesänä vieläkin paremmin. Erityisen hienoa oli päästä laulamaan ja tekemään A. Sallisen Kullervoa. Musiikki on upeata ja vaikuttavaa, ja tässä teoksessa myös kuorolla on laulettavaa mukavasti. Ohjaaja ei myöskään kohdellut meitä kuorona, yhtenäisenä massana, vaan meillä oli myös yksilötehtäviä. En muista, koska jokin teos olisi viimeksi vaikuttanut minuun näin suuresti. Tuntuu siltä, että teos on jättänyt minuun pysyvät jäljet.

Näissä yllä olevissa kuvissa on W. A. Mozartin oopperan Ryöstö Seraljista pukuloistoa.

Todella etuoikeutettu olo on ollut, kun pääsee näkemään ja kuulemaan, miten maailmanluokan solistit laulavat ja tekevät oopperarooleja. Lisäksi on ollut mahtavaa tutustua uusiin ihmisiin ja ennestään tuttuihinkin ihmisiin entistä paremmin. Tiedän, että kun täältä lähden kotiin tulevana maanantaina itkukin voi olla lähellä. Näihin ihmisiin ja tähän elämään on muodostunut tietynlainen side, ja välillä muu ulkomaailma saattaa ihan unohtuakin. Tällä hetkellä en ihan edes pysty uskomaan, että olen täältä pian lähdössä.

Tämä kesäkausi päättyy naiskuorolaisilla huomenna siihen, kun pääsemme esittämään L. van Beethovenin Missa Solemniksen. Teos on äärimmäisen haastavaa laulettavaa, erityisesti sopraanolle, ja tämän asian takia teosta esitetäänkin harvoin.

A. Sallisen Kullervo

Kullervon rotat

"Kaikki kiva loppuu aikanaan" ja kotiin on kuitenkin aina kiva mennä oman miehen luokse. Kyllä häntä olen täällä ikävöinytkin silloin, kun hän ei ole pystynyt olemaan Savonlinnassa töidensä takia. Lähitulevaisuudessa on vielä tapahtumassa ihania asioita, kun muutamme heinäkuun lopussa uuteen, isompaan asuntoon Lahdessa. Molemmat ihastuimme tähän asuntoon, kun kävimme sitä katsomassa. Heti kun Savonlinnasta kotiudun, meillä alkaakin pakkaaminen.

Onneksi näen nämä ihanat kollegat seuraavan kerran jo syyskuussa Helsingissä, kun meillä on Beethovenin Missa Solemniksen toinen esitys Musiikkitalossa.

Alla oleva kuva on otettu ihanan kollegani Jemima Issa-Anttilan kameralla ja kuvan on ottanut Sakari Eirola. Mielestäni tästä kuvasta välittyy se into, riemu sekä mahtava ilmapiiri, mikä täällä on vallinnut tänäkin vuonna.

Oma polku

Olen tässä lähiaikoina miettinyt, että mikä on se minun oma polkuni tässä kohtaa elämässäni.  Olemme mieheni kanssa haaveilleet isommasta asunnosta ja kävimme viime viikolla katsomassa muutamaa asuntoa. Molemmat pidimme kovasti asunnosta, joka on Pyhättömällä. Asunnossa on juuri remontoitu keittiö ja vessa. Keittiö on tilava, ja erityisesti meidän molempien mieleen. Asunnossa on myös vaatehuone sekä iso, avara olohuone, johon meillä mahtuu kaikki tarpeellinen, myös piano. Asunnon hintakin on hyvin edullinen, mikä johtuu varmasti myös asunnon sijainnista. Asunto on kauempana keskustasta kuin aikaisempi asuntomme, mutta ei meistä kumpikaan kuitenkaan haluaisi asua ihan keskustassa. Ihanaa on, kun on vähän luontoa ympärillä. Lenkkipolkukin on ihan asunnon nurkilla.

Monesti ihmiset eivät tule ajatelleeksi sitä, miksi laulajan tie on niin pitkä ja miksi jatkuvasti jokaisella laulajalla on jotain kehitettävää. Laulajan tie on hyvin pitkä, koko elämän kestävä prosessi. Siihen sisältyy myös erilaisia vaiheita. Itselläni on nyt sellainen vaihe menossa, että etsin sitä omaa persoonaani ja sitä, miten toisin oman persoonani esiin laulamissani kappaleissa. Kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta ja haastavalta. 

Oma polkuni vei minut nyt toista kesää perättäin Savonlinnaan, jossa laulan tänäkin kesänä Oopperajuhlakuorossa. Kesäasuntoni on ihana ja  kodikas yksiö aivan sataman lähellä. Sijainti on siis todella hyvä. Laulan tänä kesänä seuraavissa teoksissa: W. A. Mozartin Die Entführung aus dem serailissa, A. Sallisen Kullervossa ja L. van Beethovenin Missa Solemniksessa.

Savonlinnaan oli ihana tulla, tänäkin kesänä. Ihan kuin olisi tullut toiseen kotiinsa. Ympäristö ja ihmiset täällä ovat aivan mahtavia ja Savonlinna on muutenkin niin näkemisen arvoinen kaupunki, varsinkin näin kesällä. Saavuin tänne viime viikon torstaina ja tuntuu, kuin olisin ollut täällä jo paljon pidempään. Se tulee näistä intensiivisistä harjoituspäivistä ja siitä, miten paljon asioita saattaa sisältyä yhteenkin päivään.

Oma miehenikin saapui juhannukseksi luokseni Savonlinnaan. On todella ihanaa päästä viettämään juhannusta ensimmäistä kertaa Savonlinnassa.  

Ihanaa juhannusta kaikille lukijoilleni!