Laulamisesta

Muistan ne opiskeluajat, kun tuli treenattua aikalailla päivittäin monia tunteja. Oli minulla silloin muutakin elämää, tosin hyvin vähän. Silloin kun ei harjoitellut, oli monesti jotain muuta laulamiseen liittyvää, kuten laulujen kääntämistä tai laulutunnin kuuntelua. Oli minulla silloin mieskin, nykyinen aviomieheni. Laulamisen takia elin kuitenkin hyvin kurinalaista elämää. Harvemmin minua näki missään illanvietoissakaan. Vältin krapulaa, sillä podin huonoa omaatuntoa, mikäli minulle tuli harjoittelematon päivä krapulan takia.

Elämäni on tänäkin päivänä kurinalaista, toisellalailla vain, sillä elämässäni on muutakin kuin laulaminen. Kun tekee kahta eri työtä, luonnollisesti oma harjoittelu jää joinain päivinä hyvinkin vähälle. Nyt kuitenkin saan parikin viikkoa keskityttyä laulamiseen enemmän, sillä minulla on nyt kuun vaihteessa tiedossa useampi esiintyminen, joista ensimmäinen on nyt sunnuntaina Joutjärven kirkon jumalanpalveluksessa.

Viikon päästä meillä on Kimmo Ruotsalan säveltämän lasten fantasiaoopperan Tomtebobarnen esitykset Savoy-teatterissa. Kantaesitys on perjantaina 30.11. klo 19 ja kaksi muuta esitystä meillä on 1.-2.12 klo 18.  Näyttämöharjoitukset alkoivat tällä viikolla. Ensi viikolla minulla on tiedossa pitkiä päiviä, sillä reissaan alkuviikosta Lahti-Vantaa-Lahti -väliä joka päivä ja sitten pe-su Lahti-Helsinki-Lahti. Varasin meille mieheni kanssa hotellin lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi Helsingistä, niin saadaan vähän vietettyä kahden keskistä laatuaikaakin, kun hän tulee katsomaan esitystämme lauantaina. 

Lippuja on vielä saatavissa Tomtebobarnen oopperaan seuraavan linkin kautta:

https://www.lippu.fi/lippuja.html?affiliate=ADV&doc=artistPages%2Ftickets&fun=artist&action=tickets&erid=2125141&includeOnlybookable=false&

10.12. meillä on säestäjäni kanssa Tähti, tähdistä kirkkain -joulukonsertti Joutjärven kirkossa klo 19. Esitämme konsertissa perinteisiä joululauluja, muutaman aarian sekä Marja soittaa myös omia soolojaan.

Tervetuloa kuuntelemaan vaikka molempia!

Syksyn kuulumisia

Meiltä on paljon kysytty, onko elämä jotenkin erilaista naimisissa ollessa. Mielestäni on, sillä en enää ole mikään tyttöystävä, avovaimo tai kihlattu. Suhteemme on vähän niinkun uudella levelillä. On ihanaa olla Rouva Salo ja ihanaa on saada olla juuri tämän miehen vaimo. Halusin ehdottomasti ottaa mieheni sukunimen, vaikka aluksi mietinkin yhdistelmäsukunimeä. Mikäli jonain päivänä saamme perheenlisäystä, olemme silloin perhe Salo.

Olen oppinut käyttämään uutta sukunimeäni. Puhelimeen totuin hyvin pian vastaamaan uudella sukunimelläni. Ehkä vähän pidempään kesti opetella uusi allekirjoitus. Tätähän minulta kysyttiin jo ennen häitä, että olenko harjoitellut uutta allekirjoitustani. Jälkikäteen tämä meinasi minua vähän harmittaakin, kun vanha sukunimi tuppasi vahvasti tulemaan allekirjoitukseeni. 

Arkeen paluu tuli meillä hyvin pian häiden jälkeen, sillä itse palasin töihin jo viikko häiden jälkeen. Tällä hetkellä arkemme onkin aikamoista palapeliä vuorotöidemme ja minun useamman työni takia. Marraskuu tulee varmasti olemaan hyvinkin antoisa, mutta samalla myös rankka. Marraskuun kahdella viimeisellä viikolla pyörivät lasten fantasiaoopperan näyttämöharjoitukset Vantaalla. Samalla teen myös töitä kahdessa eri paikassa. 

Tällä hetkellä tuntuu, että useampi ystävä/tuttava/perheenjäsen kutsuu tai ehdottelee samanaikaisesti, miten olisi kiva nähdä ja viettää aikaa yhdessä. Tai sitten ihmetellään, miksi minua ei ole vähään aikaan näkynyt. Luonnollisesti kaiken työn vastapainoksi tarvitsee myös aikaa sekä itselleen että omalle parisuhteelleen. Monesti se myös menee niin, että kun meillä on yhteinen vapaapäivä-, tai ilta, vietämme sen mielellämme kahdestaan. 

Tällä viikolla teimme yhden vähän isomman hankinnan, mikä helpottaa paljon yhteistä arkeamme: ostimme auton. Saattaa olla, että vanhempi auto laitetaan joskus keväämmällä kuntoon kakkosautoksi.

Muutenkin tuntuu, että tällä hetkellä elämässä tapahtuu paljon asioita sekä töissä että omassa henkilökohtaisessa elämässä. Joukossa on mukavia asioita ja sitten myös niitä ei niin mukavia asioita. Nehän nyt tietysti myös kuuluvat elämään. Muuten arki tuntuu rullaavan meillä nyt mukavasti, ja itselläkään ei ole ainakaan liian usein niitä tuplatyöpäiviä. Kerkiän ja jaksan siis myös itse harjoittelemaan, mikä onkin nyt tärkeätä. Minulla on nimittäin tulossa useampia esiintymisiä vuoden lopussa. Kirjoitan niistä lisää seuraavissa postauksissani.


Nyt haluan toivottaa sinulle hyvää alkavaa viikkoa!

Äänilepoa

Tämä viikko on mennyt minulla kotona leväten sekä äänilevolla. Erityisesti kovan yskän takia lääkäri kehoitti minua lepäämään kotona kolme päivää sekä pitämään myös äänilepoa, että äänenikin palautuisi pikimmiten. Tämä on minulla jo toinen flunssa kuukauden sisään. Liekö sitten minulla ollut erittäin huonoa tuuria ja ehkä myös vastustuskykyni on heikentynyt stressin ja aamu-, sekä iltatöideni takia. Niin paljon kuin pidänkin molemmista töistäni, on kieltämättä ollut aika kiireiset nämä kaksi kuukautta häiden jälkeen. Vielä tietysti töiden lisäksi omat lauluesiintymiseni vuoden loppuun.  

Mieheni kanssa nämä muutamat päivät olen kommunikoinut elekielellä sekä kirjoitellut paljon lappuja hänelle. Ehkä juuri oikeaan aikaan päättyy tämä äänilepo, sillä varmasti alkaa jo tuo itsepuhuminen hänelle tuntumaan jo aika tylsältä. Ihanaa tietysti, että hän on ollut tässä tosissaan mukana ja ymmärtää, miksi näin on täytynyt tehdä. Lääkärin kehoitushan se oli, mutta kyllä minulle se oma ääni ja erityisesti oma lauluääni on niin arvokas asia, että haluan sen pian takaisin. 

Lähipäivinä on tullut paljon katsottua elokuvia sekä sarjoja. Niin helppoa se on tänä päivänä löytää näitä edellä mainittuja Netflixin, Viaplayn sekä Katsomon ihmeellisestä maailmasta. Jonkun verran on tullut myös luettua ja tutustuttua äänikirjojen maailmaan. Ainakaan toistaiseksi en ole innostunut tästä viimeksi mainitusta. Siinä ratkaisevassa osassa on se lukijan ääni. Sen pitäisi olla niin miellyttävä, että sitä jaksaisi kuunnella kirjan verran. Lisäksi myös lukijan äänenkäyttö on ratkaisevassa osassa sekä puherytmi. Itse olen lukiessani ainakin sellainen mietiskelijä, että jos lukijan puherytmi on liian nopea, en silloin kerkiä ajattelemaan. Tämä on yksi syy siihen, miksi minun mielestäni lukukokemukseen kuuluu se, että lukeminen tapahtuu ko.:sta kirjasta tai lehdestä. Kirjat ja lehdet ovat tänä päivänä myös helposti luettavissa netistä. Ehkä se sopii jollekin ihmiselle mainiosti. Itse kuitenkin tykkään, että kirja/lehti on siinä minulla hypisteltävänä ja ainakin kirjan lukemiseen kuuluu myös se kirjan tuoksu.

Huomenna palaan töihin ja toivottavasti tämä äänilepo on tehnyt tehtävänsä. 

Arjen onnellisuus

Yhteisessä arjessamme yksi ehdoton haaste on se, kun olemme molemmat vuorotyöläisiä. Teen itse vielä kahta eri työtä, ja tällöin minulla on joskus tuplatyöpäiviäkin. Siirtymiset työvuorojen välillä saattavat silloin olla hyvinkin lyhyitä. Välillä kotona kerkiää käydä vain kääntymässä, toisin sanoen syödä iltapalan ja vähän nukkumaan. Tällä viikolla olen tehnyt kaksikin tuplatyöpäivää, ja näissä päivissä minut on yllättänyt se, että minua väsyttää, kun olen ajamassa kohteeseen, jossa opetan. Tässä kohtaa päivää meinaa jo alkaa hetkellisesti tuntumaan se, että olen herännyt töihin jo kuuden jälkeen. Loppupeleissä väsymys kuitenkin kaikkoaa/unohtuu, kun alan opettamaan. Musiikki ja laulaminen tuovat minulle voimia. Olen lisäksi myös onnekas siinä, kun saan opettaa laulamista. Molemmissa töissäni pidän erityisesti siitä, että tapaan paljon erilaisia ihmisiä työpäivieni aikana. Koen, että molemmat työni ovat asiakaspalvelua. Oppilaideni ikähaitari on tällä hetkellä noin 14-60 vuotta, mikä on myös mielestäni todella mahtavaa. Pääsen itsekin siinä samalla opettelemaan  ohjelmistoa laidasta laitaan.

Tällä viikolla miehelläni on ollut yövuoroviikko eli yhteinen aikamme on ollut vähäistä. Tässä on myös tietysti ollut hyviäkin puolia. Kun itse olen herännyt aamulla kuuden jälkeen, mieheni on keittänyt minulle aamukahvin valmiiksi ja meillä on ollut aamulla pieni yhteinen hetki ennen minun töideni alkamista ja ennen mieheni nukkumaanmenoa. Lisäksi auto on ollut molempien käytössä työmatkoja varten. Näinä päivinä yhteistä aikaa meillä on ollut myös illalla, kun itse olen päässyt töistä ja ennekuin mieheni on lähtenyt töihin. Tämän viikon ristiinmenemiset olen kuitenkin hyödyntänyt omana aikanani. Omaa aikaa tarvitsee myös parisuhteessakin oleva ihminen. Ylipäätään olemme molemmat iloisia siitä, että meillä on töitä niin ei tästä asiasta kumpikaan halua valittaakaan. Eikä sitä yhteistä aikaa haluakaan käyttää valittamiseen ja sitäkin osaa sitten arvostaa ihan erilailla.

Nyt tänä viikonloppuna vietimme ansaittua yhteistä aikaa, sillä olimme molemmat viikonlopun vapaalla. Perjantaina olimme katsomassa Pelicanssin peliä. Nautimme toistemme seurasta ja vietimme aikaa kotona vähän kotitöitä yhdessä tehden sekä vietimme myös leffailtaa. Kävimme viikonlopun aikana myös anoppilassa Kukkilassa.

Mieheni tekemä sydän

Meidän päivä 18.8.2018

Menimme naimisiin Artjärven kirkossa 18.8. ja hääjuhlaa vietimme Artjärven Maamiesseurantalossa. Tämä päivä oli kaikintavoin meille ikimuistoinen. Olimme tehneet ja suunnitelleet häitä reilu 1,5 v, ja kyllähän se työmäärä meidät yllätti. Matkan aikana olikin, mitä varmasti arvata saattaa monenlaisia tuntemuksia. Meidän päivä oli jokatapauksessa hyvin ikimuistoinen ja tulemme muistelemaan sitä hymyissä suin ja lämmöllä. Nämä mahtavat kuvat ovat hyvinkin tärkeänä muistona päivästämme.

Nyt haluan jakaa päivästämme kuvia myös täällä blogin puolella.

Hääpäivänämme satoi, mikä kuulemma tuottaa onnea. Sade ei kuitenkaan onneksi haitannut kuvauksiamme.

Halusin tietysti laulaa myös häissämme. Yllä olevassa kuvassa lauloin Romanssin. Myöhemmin illalla lauloin vielä pari kappaletta, ja lisäksi häävalssit olimme säestäjäni kanssa äänittäneet ennakkoon. Näin pääsin sekä laulamaan että tanssimaan häävalssimme.

Mielestämme juhlassamme oli sopivasti ohjelmaa ja sopivasti myös seurusteluaikaa. Halusimme ehdottomasti perinteisen kenkäleikin, puheita hääjuhlassamme oli 5 kappaletta. Meillä kysymyksiä kenkäleikkiin pääsivät tekemään myös vieraamme. Erillisinä ohjelmanumeroina meillä oli hääkakun leikkaus, morsiuskimpun sekä sukkanauhan heitto. Lisäksi erilaisten hääpotrettien otto oli yksi ohjelmanumero. Valsseja juhlassamme oli kolme: ensitanssi, vanhempien tanssitus ja kolmantena valssi, johon vieraatkin saivat tulla mukaan.

Lisäksi olimme ajatelleet myös lapsivieraitamme, ja heitä varten meillä oli lasten nurkkaus ja karkkibuffet. Nämä tuntuivatkin olevan aikamoinen menestys. Lasten nurkkaukseen olimme laittaneet erilaisia värikyniä, värityskirjoja sekä puhdasta värityspaperia, saippuakuplia, muutaman pelin sekä pehmolelun.

Vielä näin monen viikon jälkeenkin ihmiset ovat kovasti kiitelleet juhlastamme. Mukavaa on tietysti kuulla, että vieraatkin viihtyivät. 

Häiden jälkeen olimme mökillä rentoutumassa useamman päivän. Varsinainen häämatka on sitten helmikuussa Thaimaahan. Itselläni arkeen paluu oli jo viikko häiden jälkeen, ja tällä viikolla minulla alkoi myös laulunopetus Wellamo-opistossa. Lisäksi minulla on muutama yksityisoppilas, jotka käyvät tunneilla kotonani. Loppuvuodesta minulla on useampi lauluesiintyminen tiedossa, joista kerron lisää myöhemmin.

Kuvat: Oscar Kambiselis
 

Häiden jälkeen

Vihkisormus sekä mieheltäni saama huomenlahja

 Menimme naimisiin mieheni kanssa Artjärvellä 18.8., ja vietimme sen jälkeen hääjuhlaa Artjärven Maamiesseurantalossa. Päivä oli kaikin puolin ikimuistoinen. Suunnittelimme ja teimme häitä sen reilu 1,5 vuotta. Ollaan oltu jälkikäteen helpottuneita siitä, että nyt on vihdoin aikaa tehdä muitakin asioita, kun vaan hääjuttuja. Muistelemme päiväämme hyvillä mielin varmasti koko loppuelämämme. Olemme kuulleet vierailtamme siitä paljon, miten ihana juhla meillä oli ja myös vieraatkin viihtyivät juhlassamme.

Halusimme todella panostaa häidemme ruokapuoleen, ja ruoat häihimme tulivat Catering Kumppanit -pitopalvelulta. Halusimme, että ruoka häissämme vastaisi hienostoravintola ruokaa. Olimme tähän pitopalveluun enemmän kuin tyytyväisiä, ja myös juhlavieraat kehuivat ruokia.

Musiikkipuoleen halusin luonnollisesti panostaa musiikkialan ihmisenä. Sisääntulomusiikkina meillä oli kirkossa Pachelbelin Canon, jonka soitti jousikvartetti. Poistuimme kirkosta, kun urut soittivat Prinsessa Ruususen. Lauloin itse hääjuhlassamme muutaman kappaleen sekä häävalssit olimme äänittäneet ennakkoon säestäjäni kanssa. Saimme myös nauttia  juhlassamme pianomusiikista, kun säestäjäni soitti taustamusiikkia kahvittelun taustalla. Toinen kaasoni pääsi myös esittelemään taitojaan, kun hän soitti meille F. Lisztin Liebestraum:n. Loppuillasta meillä soi Spotify-lista, mikä toimi hyvin tunnelmannostattajana.

Olen kuullut, että monella morsiamella on häiden jälkeen tyhjä olo, ja sitä mietitään, että "mitäs seuraavaksi?" Itselläni vastaavanlaista oloa ei ole jotenkin edes kerinnyt tulemaan. Juhlien jälkeen siivosimme juhlatilan ja roudasimme tavaroita pari päivää. Sen jälkeen lähdimme mökille honeymoonille ollen siellä tiistaista perjantaihin. Itselläni työt kaupalla jatkuvat jo tänään ja viikon päästä alkaa uusi lukuvuosi Wellamo-opistossa, ja pääsen jälleen opettamaan laulua siellä. Opetan laulua tällä hetkellä myös kotona yksityisesti. Loppuvuodesta olen mukana Helsingissä esitettävässä uudessa fantasiaoopperassa Tomtebobarnen, jonka harjoitukset pyörivät syksyn aikana. Nyt kun katson syksyn työmäärää, en jotenkin usko, että se tyhjä olo kerkiää minulle edes tulemaan.

Toki on jotain, mitä odottaa tässä koko syksy ja talvi, nimittäin helmikuun kahden viikon häämatkamme Thaimaan Khao Lakiin.

Odotan innolla, että saamme hääkuvamme valokuvaajaltamme. Tarkoituksenani olisi julkaista niitä myös täällä bloginkin puolella, ja kertoa lisää mahtavasta päivästämme.

Sanat merkitsevät

Kun on alle 2 kuukautta h-hetkeen, yllättävän tärkeätä on ympärillä olevien läheisten tuki, kiinnostus ja tsemppaaminen meidän häitä ajatellen. Itse olen tehnyt kaupalla nyt pääasiassa iltaa, ja se kuormittaa henkisesti ihan erilailla kuin aamuvuorot. Nyt vielä mieheni alkaa tekemään kolmivuorotyötä minun kaksivuorotyöni rinnalla, ja tietysti sitä silloin alkaa helposti stressaamaan, miten aika riittää tähän kaikkeen. 

Uskaltaisin myös väittää, että mikäli ei ole ollut järjestämässä häitä, ei ehkä välttämättä tiedä, miten työlästä ja aikaavievää se on. Ihanaahan ja ainutlaatuista tämä on, mutta ei me oltaisi ennalta uskottu, miten paljon huomioitavia asioita häiden järjestämisessä onkaan. Ja tietysti, kun kyseessä on omat häät, kaikki asiat haluaa miettiä ja suunnitella mahdollisimman tarkkaan. Sitä toivoo sen näkyvän myös ulospäin, että ollaan nähty vaivaa. Lisäksi minä olen vielä aika perfektionisti.

Sanat ja eleet merkitsevät paljon, joita saa läheisiltä tämän kaiken keskellä. Niillä on yllättävänkin suuri merkitys, ja ne kertoo itselle siitä, että ihmiset välittävät. Ylipäätään se, että kysytään, mitä meille kuuluu tai miten me pärjätään/edetään häävalmisteluiden kanssa merkitsee paljon. Myös avun tarjoaminen on ihana ele, vaikka halutaankin tehdä lähtökohtaisesti kaikki itse.

Itselläni oli aika paha mieli alkuviikosta, ja siihen vaikutti useampi edellä mainitsemani asia. Kaasot tulivat silloin luokseni ja toivat samalla lounasta.  Myös mieheni pääsi yllättämään minut töiden jälkeen ruukkukrysamteemilla sekä suklaalevyllä. Ihanaa, että elämässäni on tällaisia ihmisiä.

Miten tärkeätä se läheisten tuki on ollut muille morsiamille ja miten sitä on teille osoitettu?