Sinä päivänä kun sain kuulla nuo ilouutiset, minulla oli alkuillasta C-kurssini "harjoituskonsertti" meidän koulussa. Konsertti meni ihan mukavasti, mutta parannettavaa kuitenkin jäi C-kurssiini. Mutta me muusikot sanommekin, ettei kenraali saisi koskaan mennä täydellisesti.
Nämä lähipäivät ovat olleet minulle todella huikeita. Vähitellen täytyy alkaa uskomaan itseensä, että olen todellakin hyvä siinä, mitä teen. Tällaisina päivinä lähimmäisten tuki ja kannustus ovat minulle tärkeitä asioita. Oli niin ihanaa kertoa ilouutiset avomiehelleni, kun tulin koulusta kotiin. Hän on kuitenkin nähnyt, miten paljon olen tehnyt töitä.
Laulaminen kuuluu vahvasti jokapäiväiseen elämääni ja varsinkin tällä hetkellä minulla on kova itsekuri. Harjoittelen myös viikonloppuisin ja lomilla. Suon itselleni harvoin vapaapäiviä. Tällä viikolla olen kuitenkin pitänyt yhden vapaapäivän. Vietin tuon päivän avomieheni kanssa. Enkä tosiaan muista, koska olisimme viimeksi viettäneet koko päivän yhdessä, kun menen aina jossain vaiheessa päivää harjoittelemaan.
Vapaapäiväksi sattui onneksi ihan hyvä keli ja aurinkokin paistoi. Nautimme torilla tämän kevään ensimmäiset kahvit anopin ja mieheni sukulaisten seurassa. Hoidimme myös kaupungilla yhdessä asioita ja pyörimme kaupoissa. Cittarista ostimme molemmat tennarit. Kävimme myös terassilla juomassa muutamat ja omalta osaltani terassikausi tuli avattua. Ilta meni kokatessa, harjoituskonserttiani kuunnellen ja yhdessä rentoutuen. Ehkäpä ne yhteiset vapaapäivät ovat myös siksi niin ihania, kun niitä on niin harvoin.
Tuon vapaapäivän ansiosta jaksaa taas erilailla motivoitua harjoitteluun ja onhan minulla seuraavana etappina tuo C-kurssi. Ja se kurssi on jo ensi viikon torstaina. Kurssiani ovat tulossa kuuntelemaan oma perheeni ja ystäviäni ja mieheni perhettä. Siitä päivästä kirjoitan sitten ensi viikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti