sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Oopperatreeniä ja meidän uusi auto!


Aika on jälleen kerran vierähtänyt nopeasti ja edellisestä postauksestani on jo aikaa. Päivät ja viikot menevät nopeammin, mitä uskookaan kun päivät ovat täynnä puuhaa.

Tällä viikolla meillä oli koulussa periodiviikko, mikä tarkoittaa viikkoa jolloin ei ole lukujärjestyksen mukaista opetusta ellei toisin sovita opettajien kanssa. Periodiviikot ovat meillä usein varattu esim. jonkun prokkiksen treenejä varten. Tällä periodiviikolla meillä oli tulevan lastenoopperan näyttämöharjoituksia ja myös muutama harjoitus orkesterin kanssa. Orkesterin kanssa harjoittelu on aina mieluista. Toki orkesterin säestyksellä laulaminen on vähän erilaista kuin pianon säestyksellä ja myös sen takia sitäkin täytyy harjoitella.

Varsinkin nyt joulun jälkeen on ollut liikkeellä flunssa-aaltoa ja se on näkynyt meidän harjoituksissa. Suurin osa laulajista ovat jo sairastaneet.  Itse olen yrittänyt nyt syödä mahdollisimman paljon vitamiineja ja käynyt jumpissa. Tällä viikollakin kävin jumpassa kolmenakin iltana. Ensi viikon yksi tärkeimmistä asioista minulla on äänitys säestäjäni kanssa ja ääneni pitäisikin pysyä hyvässä laulukunnossa. Olen myös työstänyt opparini aihetta ja olen saanut siihen uusia ideoita. Varmasti osa oppariani tulee olemaan oman konsertin pitäminen. Olen jo ideoinut, että yksi hyvä konsertin aiheista voisi olla: Lauluja L. Onervan runoihin.

Olemme tähän asti eläneet mieheni kanssa ilman omaa autoa. Tosin molemmat olemme jo kerran aikaisemmin omistaneet oman auton. Lahden keskustan tuntumassa asuessa auto ei olekaan mikään välttämätön. Itse myin autoni muuttaessani Lahteen opiskelemaan vuonna 2009. Mieheni sai tällä viikolla pappansa auton käyttöömme. Kieltämättä auton omistaminen auttaa esimerkiksi mökkireissuilla, tehdessämme isompia kauppaostoksia kerralla ja välillä itselläni on keikkoja paikoissa, joihin ei ole hyviä kulkuyhteyksiä tai muuten vaan on kiirepäivä ja pitäisi siirtyä nopeasti paikasta A paikkaan B. Tein tänään automme lumityöt ja oli nostalgista kun edellisestä kerrasta oli jo monta vuotta.

Tuli eilen istuttua iltaa mieheni ja hänen ystäviensä kanssa. Edelleenkin yksi näiden illanviettojen puheenaihe on minun ikäni. Mieheni ystävät eivät vieläkään meinaa uskoa, että olen -86 syntynyt ja täytän maaliskuussa 29 vuotta. Tuskin tänä vuonna ihmeellisemmin juhlinkaan synttäreitäni. Ehkäpä sitten vasta kolmekymppisiä :)

Minä ja mun auto 10 vuotta sitten
Meidän nykyinen automme




 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogihaaste

Moikkelis, päätin tarttua Päijätmedian upean Elsalinnean heittämään haasteeseen ja vastata seuraaviin 30 kysymykseen. 1. Koko nimesi ...