Kangasniemen laulukilpailuista

Suurin tavoitteeni tässä parin kuukauden aikana on ollut Kangasniemen laulukilpailut. 

Menimme äitini kanssa Kangasniemelle jo torstaina tutustumaan rauhassa paikkoihin. Säestäjäni kanssa meillä oli harjoitukset Kangasniemi-salissa aamupäivästä. Avomieheni ja muut kannustusjoukkoni saapuivat Kangasniemelle perjantaina hyvissä ajoin ennen kilpailua.

Syötyämme lounaan majapaikassamme otin päikkärit ja sen jälkeen aloin rauhassa laittamaan kampausta ja meikkiä. Paikan päällä meille oli varattu käyttöömme pukuhuone ja meitä varten he olivat varanneet pientä syötävää.

Ehkäpä paras oma tekemä nuttura tähän mennessä

Jännitin esiintymistäni useampaankin otteeseen ennen itse h-hetkeä. Mieheni sanoi huomanneensa minun jännittävän, kun kävelin lavalle. Kumarrettuani keskityin ja jännitykseni melkeimpä katosi, kun aloin laulamaan. En nimittäin omasta mielestäni jännittänyt laulaessani. Muistan vain ajatelleeni vahvasti tekstiä ja nauttineeni tilanteesta äärettömästi.

Molemmat vanhempani ovat hyvinkin kriittisiä laulamisen suhteen ja aina tuntuu hyvältä, kun he sanovat jotain positiivista laulamisestani. Isäni mielestä iltapukuni oli kilpailun yksi parhaimmista ellei jopa paras. Hän oli myös sitä mieltä, että kehitystä on tapahtunut c-kurssini jälkeen, josta on tosiaan reilu 2 kk. Äitini oli myös samaa mieltä. Äitini sanoi mielenkiintoisen ilmauksen äänestäni kilpailun jälkeen: "se on kuin raikas tuulahdus".

En voi olla pettynyt vaikka en päässytkään loppukilpailuun, sillä lauloin omastakin mielestä hyvin. Ehkä laulut menivät jopa paremmin, mitä osasin odottaa. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kilpailukokemukseni ja vielä sen huomioiden voin olla ylpeä itsestäni.

Mun kannustusjoukot

Omien kannustusjoukkojen merkitys on äärettömän tärkeä. Varsinkin tällaisessa tilanteessa tuntuu hyvältä, kun paikan päällä on omia läheisiä kuuntelemassa ja kannustamassa. Usein käy myös niin, että omaiset saattavat jännittää enemmän kuin laulaja itse. Esimerkiksi mieheni oli jännittänyt puolestani.

Alkukilpailun jälkeen menimme läheisteni kanssa syömään Kangasniemen satamaan yhteen ruokapaikkaan. Siellä olikin mukava istua läheisteni kanssa ison pöydän ääressä. 

Matkani tosiaan jatkui jo seuraavana päivänä Kangasniemeltä eteenpäin. Isäni kyyditsi minut Joutsenon laulukurssille. Tullakseen hyväksi laulajaksi itseään täytyy nimittäin kehittää jatkuvasti.

Kilpailu oli tosiaan aivan mahtava kokemus. Mutta ei voi sanoa muuta kuin, että uusia tavoitteita kohti!