keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Kahvitteluseuraa


Eilen oli kiva päivä. Meillä kävi sekä mieheni vanhemmat että minun pari ystävääni kahvittelemassa. Mokkapalat tuntuivat maistuvan, mutta jäi niitä vielä toiseenkin kertaan. Siitä olikin aikaa, kun mieheni vanhemmat olivat viimeksi olleet meillä kahvittelemassa. Yleensä se vaan menee toisinpäin, että menemme heidän luokse Kukkilaan.

Mukavaa oli tehdä vielä toinen kattaus, kun ystäväni tulivat käymään. Toinen ystäväni asuu tuossa naapurissa ja toinen oli ollut Porvoossa alkukesän töissä. Sen takia en ollut nähnyt häntä vähään aikaan. Kiva yllätys oli saada häneltä tuliaisiksi suklaakahvia. Eipä kahvi ainakaan lopu hetkeen. Meillä oli oikein hyvät 3 h kestäneet keskustelut. Hektisessä kouluarjessamme tällainen kahvitteluhetki on aika mahdotonta. Aikataulumme menevät myös arkisin useimmiten ristiin.

Olen huomannut, että suurin osa ystävistäni ovat saman alan opiskelijoita. Heidän kanssaan vaan olen yleensä samalla aaltopituudella ja he ymmärtävät, mitä tämä opiskelu vaatii. Toki poikkeuksia löytyy ja hyvä esimerkki on oma mieheni. Hän on nimittäin minun arkisen puurtamiseni kautta nähnyt, mitä tämä minun elämäni on. Yleensä törmään siihen, että muut ihmiset eivät ymmärrä sitä, mitä teen ja mitä tämä homma on, jos tätä tehdään vielä ihan tosissaan tavoitteena saada tästä leipätyö jonain päivänä. 

Kaikille selvyytenä vielä, että tämä on vahvasti elämäntapa. Ei vaan yksinkertaisesti osaa eikä halua tehdä mitään muuta. Ensinnäkin kroppa vaatii sitä laulamista mulla. Sen huomaa heti, että arjestani puuttuu jotain tärkeätä mikäli en laula. Tämän lisäksi työtä tehdään myös kotona tekstien parissa ja musiikkia kuunnellen. Laulajan on myös laulettava kappaleet ulkoa. Itse pyrin opettelemaan kappaleet ulkoa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. 

Itselläni tuo laulukilpailuihin pääsy on yksi toteutuneista unelmista. Sillä juuri tuollaisesta olen haaveillut jo pienestä pitäen. Vielä kun saa tällaisen mahdollisuuden, niin sitä ei halua mokata. Siispä tämä reilu pari viikkoa ajattelin vain huolehtia itsestäni ja hyvinvoinnistani. Säännöllisen harjoittelun lisäksi huolehdin liikunnastani ja säännöllisestä syömisestä. Lataan akkujani itselle rakkaiden ihmisten seurassa ja jätän rilluttelut suosiolla muille ihmisille. Laitan vähän niinkun asiat tärkeysjärjestykseen. 






Anopin tuoma krysanteemi



Ja ettei olennainen pääse unohtuneen ajattelin, että seuraava postaukseni käsittelee nimenomaan laulamista.

Aurinkoisia kelejä odotellessa. 











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogihaaste

Moikkelis, päätin tarttua Päijätmedian upean Elsalinnean heittämään haasteeseen ja vastata seuraaviin 30 kysymykseen. 1. Koko nimesi ...