perjantai 4. heinäkuuta 2014

Laulajan tulkinnasta


Monesti olen kuullut sanottavan, että laulajalla pelkkä ääni ei riitä. Laulajan täytyy tulkita laulamaansa tekstiä ja parhaimmillaan tulkinta välittyy jopa salin viimeiselle penkkiriville asti. Tulkinta "pulppuaa" jostain syvältä laulajan omasta henkilökohtaisesta elämästä ja kokemuksista. 

Se ei ole itsestäänselvyys, että laulajalla on tulkintaa. Toisilla sitä on ja toisilla ei. Tulkinta ei ole päälle liimattua ja mielestäni sitä ei voi opettaa jos laulajalla ei ole ennestään tulkintatahtoa. Kaikki lähtee laulajasta itsestään. Tulkintaa voidaan toki työstää yhdessä opettajan kanssa.

Laulajalla täytyy olla käytössään tunteiden koko kirjo (ilo, suru, rakkaus jne..) ja oikea tunnetila löytyy kappaleen sanoman mukaan.  Laulajan silmistä näkyy, tulkitseeko hän tekstiä vai laulaako hän pelkkiä säveliä ilman sen suurempaa tunnetta. 

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että silloin tietää olevansa sisällä tekstissä kun laulaessaan alkaa "nähdä" tilanteita ja asioita. Samalla tulkitsee laulun tarinaa yleisölle. Asiat täytyy myös ensin "nähdä" ja sitten vasta laulaa ja välittää tarina yleisölle. Kroppa elää tulkinnan mukana. Myös eleiden ja liikkeiden pitäisi tukea tulkintaa. Jos esimerkiksi kädet nousevat rinnalle, kädet nousevat emotion kautta. Näitä asioita ei myöskään pidä opetella peilin edessä, vaan luottaa tekstiin ja sitäkautta toteuttaa asiat. Parhaimmillaan laulaja pääsee flow-tilaan.

Tällä hetkellä syvennän kilpailukappaleideni tulkintaa ja luen laulun sanoja ääneen runomuodossa. Sanotaan, että laulaminen on puhetta, ja lauluja onkin hyvä lähestyä puheen kautta.

Olen ottanut tähän esimerkkikappaleiksi muutaman kilpailukappaleeni sanat:


O. Merikanto: Ma elän! (Larin-Kyösti)

Ma elän, ah, mikä riemu,
mikä riemu  ja soitto nyt suonissa soi,
näin sydän ei koskaan oo sykkinyt,
mikä loisto ja hehku mun täyttää nyt,
ma laulan, ma laulan, ma laulan,
sillä Luoja mun laulamaan loi!

Ma voisin jo olla vainaa 
alla kalman kukkain ja tumman yön,
ei, ei, minä elän, ma tunnen sen,
kuinka sieluni nousee kamppaillen
kohti tähtiä kautta korkean työn!

Ma elän, ma elän, ma elän!
sulle, Elämä, korkein lauluni soi!
Pyhä kevät mun henkeni kruunatkoon,
taas elämän nuori kuningas oon,
ma laulan, ma laulan, ma laulan,
sillä Luoja mun laulamaan loi.

Tämä kappale täytyy esittää niin valtavalla energialla ja draivilla, jotta tulkinta tukee tekstiä. Vain väliosassa on hetken aikaa surullisempi ote. Tällä kappaleella aloitan oman kilpailuosuuteni Kangasniemellä. Minulle on hyvin luontevaa aloittaa tällä kappaleella, sillä tämä kappale kuvastaa myös omaa tempperamenttiani. En saa jäädä yhtään himmailemaan, vaikka jännittäisi kuinka. Täytyy vain ajatella sanoja ja samalla unohtaa muut kappaleen ulkopuoliset ajatukset.


J. Lehmus: Kyynelten viljaa (Helvi Hämäläinen)

Elämäni vilja on kypsä,
mutta kimmeltävä sato on kyyneleitä,
jokainen jyvä on kyynel.
Ei ole muuta, ei muuta.
Kyynelten vilja tähkii pelloillani.

Lapseni, kuka ompeli
nopeasti katoavaa päivääsi,
loistavia hetkiäsi,
tiheästi, tiheästi.
Mitä hän valmisti  
säteilevillä poluillasi
elämäsi, elämäsi kankaasta.
Tuulelle mekkoa,
katoamisen surupukua.

Tämä kappale edustaa uudempaa musiikkia. Kappaleen sanoma on päinvastainen kuin tuon aikaisemman. Hyvin surullisissa fiiliksissä mennään koko aika. Vuodatetaan paljon kyyneleitä. 

Laulaminen on hyvin kokonaisvaltaista ja tulkinta on vain osa sitä, mutta tulkinta on yksi tärkeimmistä asioista. Tulkintaa ei saisi unohtaa koskaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogihaaste

Moikkelis, päätin tarttua Päijätmedian upean Elsalinnean heittämään haasteeseen ja vastata seuraaviin 30 kysymykseen. 1. Koko nimesi ...