Uusi vuosi Tallinnassa

Lähdimme keskiviikkona avomieheni kanssa Tallinnaan uuden vuoden viettoon. Tulimme lauantai-iltana takaisin kotiin. Tämä oli meille molemmille ensimmäinen kerta, kun vietimme Uudenvuoden jossain muualla kuin Suomessa. Minulla oli jouluaattona vuoden viimeinen laulukeikkani ja tietysti heti sen jälkeen minulle tuli flunssa. Mutta niinhän sitä sanotaan, että tunnolliset sairastavat lomalla ja varsinkin nykyisin tuntuu, että omat sairasteluni ajoittuvat jostain kumman syystä loma-aikaan. 

Hotellimme oli viihtyisä, vähän pienempi hotelli Vanhankaupungin laidalla nimeltään Pk Ilmarine. Sieltä olikin mukava kävellä Vanhankaupunkiin ihan päivittäin. Tallinnan kylmyys pääsi vähän yllättämään meidät. Kylmä tuuli teki säästä vieläkin kylmemmän, mitä mittarin lukemat näyttivät. Löysimme monia viihtyisiä ravintoloita ja pikkupubeja. Päivittäin tuli käveltyä paljon ja uni maistuikin hyvin.

Viihdyimme suurimman osan ajasta Vanhassakaupungissa. Kävimme myös keskustan puolella, jossa tuli esimerkiksi shoppailtua. Tapasimme myös avomieheni sukulaisia, jotka olivat samaan aikaan Tallinnassa.

Vana Tallinn glögiä

Arkeen paluu on alkanut vähitellen. Kunnolla en ole vielä pystynyt harjoittelemaan, sillä ääneni ei ole vielä palautunut flunssan jälkeen. Mutta eiköhän se tästä vähitellen palaudu. Olen seurannut Lappeenrannan laulukilpailuja netistä ja sitä kautta myös motivoinut itseäni omaan harjoitteluun.

Ihanaa vuoden alkua kaikille!

 

Keikalta joulunviettoon

Olin tänäkin jouluaattona keikalla Honkanummen siunauskappelissa kahdessa eri hartaudessa. Jouluaattona keikalla olo ei ole minulle mikään uusi asia, sillä minulla on ollut keikkoja aatoksi jo joku parikymmentä vuotta sittenkin. Jokaisesta oman alan keikasta olenkin ihan äärettömän iloinen. Tänään keikan jälkeen oli helppo lähteä joulunviettoon, kun joulumielen sain mukaan keikalta. Ihmiset olivat hyvällä tuulella, joulukiireestä ei ollut tietoakaan.

Keikan jälkeen matkustin takaisin Lahteen ja menimme Kukkilaan mieheni vanhempien luokse.

Kukkilasta

Tänään lähdemme Helsinkiin perheeni luokse joulunviettoon. Olemme siellä muutaman yön. Ensin vietämme joulua äitini kanssa ja toisen päivän vietämme isäni luona Malmilla. Bussiliput meillä on vasta sunnuntain alkuillan bussiin. 

Nyt voin hyvällä omallatunnolla antaa itselleni luvan rentoutua kolmen päivän ajan. Maanantaina sitten laulutreenit jatkuvat ennen kuin lähdemme seuraavaan reissuun.

Oikein ihanaa joulun aikaa kaikille! 

B-kurssin jälkipuintia

On tässä moneen otteeseen tullut kirjoitettua tulevasta B-kurssistani ja nyt se on sitten takanapäin ja voin olla tyytyväinen lopputulokseen. Facebookin puolella olen jo maininnut etten ollut suoritukseeni täysin tyytyväinen, mutta todella harvoin olenkaan. Itsekriittisyys ei olekaan mikään outo asia tällä alalla. Annetaan kuitenkin arvosanan puhua puolestaan: sain tutkinnostani 5/5. Voin siis hyvillä mielin jatkaa laulun opiskelua.

Tutkinnossani oli mukavasti kuulijoita ja oli ihanaa laulaa. Esitin konsertissa seuraavat kappaleet:

1. J. S. Bach: resitatiivi ja aaria: "Wiewohl... Ich will dir mein Herze schenken..." oratoriosta Matteus-passio

2. J. Sibelius: Säv, säv, susa

3. F. Schubert: Gretchen am Spinnrade

4. C. Gounod: Margueriten resitatiivi ja aaria: "Que vois je là?... Ah! Je ris de me voir..." (jalokiviaaria) oopperasta Faust

5. H. Wolf: Blumengruss

6. R. Strauss: Cäcilie

7. T. Pylkkänen: Kaivotiellä

8. W. A. Mozart: Fiordiligin resitatiivi ja aaria: "Temerari... Come scoglio..." oopperasta Così fan tutte

Palautteessa sain kiitosta tulkinnastani, olemuksestani lavalla ja varmuudestani esiintyjänä. Ylä-äänet aukeavat hienosti ja samoin myös ala-äänet kuuluvat, mikä ei ole sopraanolle mikään itsestäänselvyys. Asioita, joita minun täytyy työstää ovat tekstin selkeys ja nyanssit. Isolla äänellä on yllättävänkin haastavaa laulaa hiljaa, mutta kaikkia asioita ei voikaan oppia samaan aikaan. Lisäksi ranskan kielessä minulla on työstämistä, minkä itsekin kyllä tiesin ja italian kielen sanapainoja täytyy tarkistaa.

Eilinen päivä meni potiessa resitaalin jälkeistä krapulaa. Aina näiden suurten ponnistusten jälkeen mielen valtaa hetkeksi tyhjä olo. No, se kuuluu asiaan ja kestää yleensä vain sen seuraavan päivän. Tänään olin taas harjoittelemassa, sillä laulan jouluaattona Honkanummen siunauskappelissa kahdessa eri hartaudessa ja nyt kun B-kurssi on tehty, voin keskittää harjoittelussani enemmän huomiota Savonlinnan Oopperakuoron ohjelmistoon. Toki olen jo innolla suunnittelemassa omaa tulevaa ohjelmistoani.

Haluan vielä kiittää kaikkia ihmisiä, jotka olette tukeneet, kannustaneet ja uskoneet minuun laulutaipaleeni aikana. Kiitokset myös ihmisille, jotka olitte kuuntelemassa B-kurssiani. Se lämmitti sydäntäni kovasti. Erityisesti haluan kiittää opettajaani Sirkkaa, jota ihailen ja arvostan suuresti sekä pedagogina että ihmisenä. Toiset hyvin erityiset kiitokset menevät ihanalle säestäjälleni Robertille, jonka kanssa on ollut mahtavaa esiintyä tämän 2,5 vuoden ajan. Yhteistyötä on ollut nautittavaa tehdä ja nyt se päättyikin sitten B-kurssiini, kun hän jäi eläkkeelle.

 

B-kurssia kohti

Reilun viikon päästä teen klassisen laulun B-kurssitutkinnon koulumme kamarimusiikkisalissa. Sitä sanotaan myös päättöresitaaliksi tai päättökonsertiksi, joka tehdään ennen valmistumista. Kyseessä on konserttiluontoinen tilanne, joka arvioidaan suullisesti ja saan siitä myös arvosanan.

Minulla oli vähän yli kuukauden tauko klassisen laulun esiintymisistäni selkävaivani vuoksi. Viime viikon tiistaina esiinnyin koulumme tiistaimatineassa. En ollut esiintymiseeni täysin tyytyväinen, mutta ihan kelpo suoritus tauon jälkeen. Tämän viikon tiistaina esitin koko kurssiohjelmani koulumme tiistaikonsertissa ja yllättävän hyvin jaksoin laulaa. Pääsen vielä ensi viikon tiistaina esittämään koko ohjelman ja h-hetki koittaa ma 14.12. klo 17. Varasimme tällä viikolla mieheni kanssa palkintomatkan vuodenvaihteeseen. On se ihanaa päästä sitten hetkeksi ja ansaitusti rentoutumaan yhdessä.

Viikonloppuna vietimme 3-vuotispäiväämme. Molempien mielestä vaan tuntuu kuin olisimme olleet yhdessä pidemmänkin aikaa. Yksi tärkeimpiä asioita on, että musiikinalan ihmisellä on semmoinen kumppani, joka ymmärtää, miten paljon aikaa laulaminen vie päivittäin ja miksi olen juuri tällä alalla. Vaikka mieheni ei ole saman alan ihminen, hän ymmärtää nämä asiat silti.


Vielä on ensi viikko aikaa harjoitella ennen B-kurssiani. Osaan kappaleet hyvin. Tällä hetkellä asia, jota vielä täytyy työstää, on tulkinnan syventäminen. Vietin tänään itsenäisyyspäivää kotona enkä lähtenyt kouluun harjoittelemaan. Tässä vaiheessa oli fiksumpaa pitää kuuntelupäivä. Kävimme päivän aikana myös Kukkilassa mieheni vanhempien luona.

Oikein ihanaa ja rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille lukijoilleni! :) 

  

Valmistujaiskeikalla

Kaikki, jotka ovat lukeneet edellisen postaukseni tietävät, että olen ollut selkävaivaisena. Toipilaana ollessanikin sain loppuvuodeksi vielä muutaman keikan. Toinen niistä keikoista oli tänään pianistiystäväni kanssa. Kyseessä oli valmistujaisjuhla, jossa esitimme pari kappaletta rytmimusiikin puolelta. Keikka oli Wanhassa teatterissa ja meille hyvin tutussa paikassa. Olen ollut tuolla esiintymässä aikaisemminkin pariin otteeseen.

Tuntuu, että paljon hommia on siirtynyt/kertynyt tämän selkävaivan aikana. Onneksi minun laulun B-kurssini saatiin siirrettyä joulukuun puolelle. Pidän sen nyt 14.12. klo 17 meidän koulun kamarimusiikkisalissa. Selkä on kuitenkin yllättävänkin tärkeä ruumiinosa ja jos se ei ole kunnossa, vaikuttaa se myös muuhunkin kroppaan. Alaselkä on yllättävänkin tärkeässä osassa laulajan hengityksen kannalta, sillä hengityksen ei ole tarkoitus suuntautua vain kropan etuosaan vaan myös selkään. Kropan ja äänen välinen yhteys on minulla siis vielä hakusessa, mutta päivä kerrallaan..

Nyt ennen B-kurssiani aion esiintyä koulussamme tiistaimatineassa 24.11. sekä tiistaikonserteissa 1.12. ja 8.12. Tulevasta viikonlopusta on tulossa hyvinkin musiikin täyteinen, kun perjantaina minulla on laulutunti Helsingissä ja viikonloppu meneekin sitten Savonlinnan Oopperakuoron harjoituksissa.  

Valmistujaiskeikalta

 

Toipilaana

Nyt on blogini puolella ollut hiljaista jo pidempään, mutta välillä elämässä tulee hetkiä, jolloin ajatukset ovat aivan muualla kuin blogissa. Olen tässä kärsinyt kohta kaksi viikkoa iskiasvaivoista. Se tarkoittaa selkäsärkyä, joka säteilee useimmiten toiseen pakaraan ja koko jalkaan mahdollisesti varpaisiin asti. Pahimmillaan en kävellyt ilman tukea ollenkaan enkä päässyt sängystä ylös ilman apua. Lisäksi tarvitsin apua lähes kaikissa arkisissa askareissa.

Kyllä tämä vaiva pahimmillaan invalidisoi ihmisen. Se on myös ihan kamala tunne itselle kun on oman kroppansa vankina eikä pysty tekemään mitään. Onneksi en tosiaan asu yksin. Avomieheni on ollut apuna kahden viikon ajan lähes sen 24 h.

Jouduin jättämään väliin myös tämän viikonlopun Savonlinnan Oopperakuoron ensimmäisen harjoitusviikonlopun. Se harmitti kovasti, mutta ei auttanut muu kuin kuunnella ammatti-ihmisten neuvoja ajatellen myös tulevia viikkoja. Fyssarikin sanoi, että nyt tarvitaan malttia. On kieltämättä ollut todella turhauttavaa todeta ettei tämä vaiva parane päivien tai parin viikon aikana. Luonteeni on sen mukainen, että tapanani on olla ahkera ja aikaansaava päivittäin. Kova halu olisi päästä kävelemään reippaasti ja pientä hölkkäämistäkin on ikävä.  Mutta ei nyt auta muu kuin mennä maltillisesti päivä kerrallaan.

Alla olevat kuvat ovat eiliseltä kun olimme avomieheni kanssa hänen vanhempiensa luona Kukkilassa. Keli oli upea kun aurinko paistoi ja oli sininen taivas. Otin pihamaalla askeleita. Se auttaa tämän vaivan elpymisessä, mutta luonnollisesti kipu vaikuttaa siihen, miten paljon askeleita pystyy ottamaan.

Uutisia!

Sain tällä viikolla kuulla aivan mahtavia uutisia. Facebookin puolella olen jo kerennyt hehkuttaa näitä uutisia ja ajattelin nyt kertoa uutisista blogini puolella. Minut on siis valittu Savonlinnan Oopperajuhlakuoroon! Hain sinne kolmatta kertaa ja kolmas kerta näköjään toden sanoi. Valmistun keväällä ammattikorkeakoulusta ja tuntuu niin hyvältä päästä heti tekemään oman alan hommia.

Haluankin kannustaa kaikkia tekemään töitä sitkeästi omien unelmiensa eteen. Elämään kuuluvat epäonnistumiset ja ne tavallaan testaavat ihmisen luonnetta. Tärkeätä nimenomaan onkin miten nämä epäonnistumiset vaikuttavat ihmiseen. Osa ihmisistä luovuttaa kun on vähänkin vaikeata ja osa ottaa epäonnistumisista oppia ja tekee töitä entistä enemmän. On ollut ihana huomata tällä viikolla, miten omaiset ja läheiset ovat olleet niin onnellisia minun puolestani. 

Tässä kahden viikon päästä on myös jotain muutakin jännää tiedossa. Silloin on nimittäin karsinnat Lappeenrannan laulukilpailuihin. Oma karsinta-aikani on su 18.10. klo 11.20. Matkustamme Lappeenrantaan jo edellisenä päivänä avomieheni kanssa. Tärkeätä on, että hän lähtee mukaan tueksi. Myös äitini ja tätini ovat tuolloin Lappeenrannassa kannustusjoukoissa.

Alla olevat kuvat ovat tiistain konsertista, kun esiinnyin koulussamme. Esitin siellä mm. Lappeenrannan karsintakappaleeni. Siitä seuraavana päivänä sain kuulla nämä hyvät uutiset.

Ja mitä laulaja tekeekään vapaa-ajallaan? Alla oleva kuva on otettu keskiviikkoiltana kun kävimme Ten Dollars Saloonissa laulamassa karaokea. Ja silloin mahtavat uutiset olivatkin jo tiedossani.