Touhuilua ja reippailua

Muutamien sateisten ja koleiden päivien jälkeen saatiinhan ne upeat kesäkelit takaisin (vaikka tätä kirjoittaessani ulkona sataa vettä). Itse olen ollut koko viikon hyvinkin energisenä. Olen hoitanut kaikenlaisia käytännön asioita, treenaillut, järjestänyt ja teippaillut nuotteja, päätin myös juuri ohjelmistoni Joutsenon kesäkurssille. Kävimme ystäväni kanssa shoppailemassa. Olin pitkään siirtänyt uuden kesämekon ostamista, mutta nyt oli aika hankkia vihdoin sellainen. Pääsen käyttämään sitä heti viikonloppuna ystäväni pojan ristiäisissä. Se on myös hyvä keikkamekko vähän rennompiin tilaisuuksiin. Kotona olen peruskotitöiden lisäksi pessyt parvekkeemme ja pesin myös ikkunat. Tuo upea keli on houkutellut minut lenkkeilemäänkin.

Maisemaa lenkkipolulta

Kiveriön mäestä näkyy Vesijärvikin

Elokuussa siitä tulee viisi vuotta, kun muutin Lahteen Helsingistä. Muutin tänne koulun perässä, enkä silloin tuntenut täältä ketään. Kotiuduin kuitenkin nopeasti ja olen viihtynyt täällä yllättävänkin hyvin. Ei ne kaikki stadilaiset kuitenkaan niin helposti välttämättä kotiutuisi pienempiin kaupunkeihin.

Avomieheni oli eilen poikien kanssa  iltaa viettämässä ja minä tein omiani. Aamulla kun heräsin, hän yllätti minut jälleen tuomillaan ruusuilla. Mieheni viimeksi tuoma ruusu oli vasta juuri kuihtunut.

Olen aina ihmetellyt niitä pariskuntia, jotka viettävät sen 24 h yhdessä tai eivät tee mitään erillään toisistaan. Mekin vietämme mielellämme paljon aikaa yhdessä ja väkisinhän sitä näkee toista joka päivä, kun asumme yhdessä. Meillä on kuitenkin myös ns. oma elämämme. Teemme välillä omia asioita ja olemme omien ystävien kanssa. Kokemuksesta voin sanoa, että se tekee suhteelle hyvää.

Itsetutkiskelua jokaisen on joskus hyvä tehdä. Olen myös itse tehnyt sitä vuosien aikana. Väkisinkin tulee mieleen, että onko suhteessa luottamuspula, jos koko aika kyttää toista eikä anna toisen mennä joskus yksin jonnekin. Ainakaan tämä vahtaava osapuoli ei luota toiseen. Kenties hänellä itsellään on heikko itsetunto tai hän on läheisriippuvainen.

Muistan, että olin itse nuorempana vähän läheisriippuvainen. Olin aina ystävieni tai silloisen poikaystäväni kanssa ja yksinolo ei ollut kivaa. Se oli melkeimpä ahdistavaa. Ehkä se on osittain myös kuulunut siihen ikävaiheeseen. Nykyisin osaan kuitenkin nauttia yksinolosta ja saatan jopa käyttää sen hyödyksi tekemällä omia hommiani. Jos toiseen puoliskoon luottaa, niin tämä on kyllä mahdollista. Mukavaa on myös välillä saada toiselta kaipaavia viestejä.

Jokaisen ihmisen on hyvä osata olla myös yksin, vaikka olisikin parisuhteessa. Silloin ei ole toisesta riippuvainen ainakaan väärällä tavalla.

Huomenna on ihanan ystäväni pikkumiehen ristiäiset. Olemme menossa sinne mieheni kanssa. Ystäväni sai tämän pojan pääsiäisen tienoilla, enkä tosiaan ole nähnyt häntä moneen kuukauteen. Onneksi pääsemme huomenna vihdoin vaihtamaan kuulumisia kasvotusten! Tämä taitaakin olla seuraavan postaukseni aihe.

Olin jo pitkään haaveillut kukista parvekkeellamme. Kävin tänään kaupasta hakemassa pelargonioita ja aion istuttaa ne vielä tänään. 


Hyvää viikonloppua kaikille lukijoilleni!