Näin tällä viikolla muutamaa koulukaveriani Fellmannia-lounaan merkeissä. Olin nähnyt heitä viimeksi ennen Joutsenon laulukurssiani. Vaihdoimme kuulumisia ja ystäviäni kiinnosti kovasti, miten laulukurssini meni. Totesin heille, että kurssi meni mielestäni hyvin ja pystyin olemaan äärettömän keskittynyt kun esiinnyin. Ajatukseni suuntautuivat vain siihen hetkeen ja ainoastaan siihen, mitä halusin laulullani kertoa kuulijoille. Kun tulin takahuoneesta lavalle, katseeni etsi heti takaseinästä yhden pisteen, johon katseeni suuntautui myös kumarrettuani. Alettuani laulamaan katsekenttäni kuitenkin laajeni, mutta keskittyminen siihen hetkeen säilyi. Kuulin myös jälkikäteen, että muutama kuulijakin koki samoin esiintymisestäni.
Läheskään aina esiintyessäni en onnistu saavuttamaan vastaavanlaista "tilaa" tai saavutan sen osittain, mutta jossain vaiheessa päässäni saattaa vilistä jotain ulkopuolisia ajatuksia. Yleensä myös jännittäminen on yksi tekijä, joka saattaa aiheuttaa ettei ihan pysty "elämään siinä hetkessä".
Tänä kesänä olen huomannut muuallakin olevani hyvin keskittyneenä sen hetkiseen tekemiseeni. Esimerkiksi lenkillä ollessani kun kuuntelen työstämiäni kappaleita, saatan olla "kuplassa" siinä omassa maailmassa eikä ulkopuolisia asioita ole olemassa. Myös salilla ollessani kun teen esimerkiksi jotain 3 * 20 sarjaa, otan pisteen jälleen seinästä, hengittelen ja keskityn tekemään harjoitukseni loppuun. Koen, että olen hyvin aikaansaava ihminen ja välillä olen sortunut siihen, että yritän tehdä useampaa asiaa yhtä aikaa ja lopputuloshan silloin kärsii. Yhdestä suorittamastaan asiasta voi suoriutua erinomaisesti kun keskittyy vain ja ainoastaan siihen.
Tämän mielenkiintoisen keskustelun jälkeen menin innolla kirjastolle ja löysin useamman kirjan, jotka käsittelevät tätä aihetta. Osittain tämä aihe liittyy myös oppariini ja tarkoitus olisi alkaa työstämään oppariani lähiaikoina.
Itsellänikin on tuttua potea välillä stressiä, joka saattaa aiheuttaa, että murehdin jotain mennyttä tai tulevaa. Tämähän luonnollisesti verottaa juuri siinä hetkessä elämistä. Jos stressi jää päälle, se saattaa aiheuttaa myös univaikeuksia. Pää alkaa joskus yöaikaankin miettimään ja murehtimaan jotain tulevaa ja silloin ei uni ainakaan tule. On mielenkiintoista, että näihinkin asioihin pystyy itse vaikuttamaan ja niitä pystyy myös työstämään.
Suosittelen kaikkia keskittymään ja elämään juuri siinä hetkessä, mikä onkaan menossa. Oli se sitten aamukahvihetki, luonnossa linnun laulun kuunteleminen, rakkaan kanssa yhteinen aika, ystävän näkeminen tai esiintyminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti