lauantai 10. lokakuuta 2020

Syyskuulumisia

 

Heipparallaa pitkästä aikaa!


Syksy on alkanut niin vauhdilla, että minulla on melkein ajantaju mennyt. Juuri tänään tajusin, että ensi viikolla ollaan jo lokakuun puolessa välissä, mikä tuntuu tosi oudolta.

Elokuun 31. päivä minulla alkoi syyslukukausi Wellamo-opistossa. Oppilaina jatkoi osa vanhoista tutuista, mutta mukana on myös uusia kasvoja. Itselleni on hyvin rikasta saada opettaa eri-ikäisiä oppilaita. Ikähaitari on sellainen, että nuorin oppilas on koululainen ja vanhin eläkeikäinen. 

Syksy tuo monesti mukanaan myös stressiä. Onko se sitten työstä aiheutuvaa tai jostain muusta. Kaikki asiat tietysti vaikuttavat, ja monesti useat eri asiat kuormittavat meitä samanaikaisesti. Silloin täytyy muistaa levätä ja irtaantua arjesta. Omalla kohdallani tunnollisuus on yksi piirre, mikä aiheuttaa minulle sitä, että kuormitun helposti liikaa.

Olen huomannut, että yksi minun akkujeni latautumisen edellytys on hiljaisuus. Tämä varmasti siksi, että molemmissa töissäni ensinnäkin taustaääntä on paljon. Tällä viikolla olen antanut itselleni aikaa myös levätä. Torstaina minulla oli vapaapäivä molemmista töistäni ja käytinkin sen hyödykseni, kun pääsin saunomaan, hierojalla käymään ja pysähdyin muutenkin nauttimaan hiljaisuudesta. Opittavaa minulla on vielä varmasti tästä asiasta, kun suorittajaluonne vähän meinaan olla. Mutta ainakin nyt ollaan oikealla tiellä. 
 
Lisäksi yksi tärkeä asia itselleni on ulkoilu, ja kesällä aloitinkin hölkkälenkkien tekemisen. On ollut mukava huomata, miten kunto on noussut tämän vuoden aikana, kun alkuvuodesta aloitin säännöllisen lenkkeilyn. Sitä vaan jossain vaiheessa huomasi, että askel alkoi olemaan niin kevyt, että oli helppo lähteä hölkkäämään. Jossain vaiheessa huomasin myös laihtuneeni tai oikeastaan sen huomasivat ensin läheiseni.

Koska sinä olet viimeksi pysähtynyt arjessasi ja muistanut ladata akkuja?

p.s. Tässä lähiviikkoina olemme alkaneet treenaamaan kitaristiystäväni kanssa. Ajattelin kirjoitella siitä lisää blogiini lähiaikoina. Pysytteleppä siis kuulolla!




sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Blogihaaste



Moikkelis, päätin tarttua Päijätmedian upean Elsalinnean heittämään haasteeseen ja vastata seuraaviin 30 kysymykseen.


1. Koko nimesi ja mistä se tulee?

Milja Katariina. Vanhemmat halusivat antaa minulle nimen, jota ei ihan jokaisella ole. Koko elämäni aikana olenkin tavannut vaan muutaman muun, jonka nimi on Milja.


2. Pituus?

Noin 152 cm. Lyhyeksi jäin, niinkun äitinikin.


3. Mitä katsot TV:stä juuri nyt?

Tällä hetkellä Netflixistä tulee katsottua Frendejä. Se on vaan yksi parhaimpia ohjelmia, mitä tiedän. TV:stä tulee aika vähän mitään, mitä tulee katsottua. Olen vähän sivusilmällä katsonut näitä uusia realityohjelmia. Lisäksi näin korona-aikana olen tykännyt katsoa myös uutisia, että tietää vähän, missä mennään. En kuitenkaan ole katsonut joka päivä, koska se vouhotus menee myös välillä niin yli.


4. Mikä ihmetyttää tällä hetkellä?

Miten nopeasti tämä viikko onkaan mennyt.
 

5. Suurin haaveesi?

Elää pitkä ja hyvä elämä niin, että saan toteuttaa itseäni mahdollisimman paljon.
 

6. Tämän vuoden suunnitelmat?

Päivä kerrallaan. Sen tässä korona-aikana on kyllä oppinut. Ylipäätään se, että on saanut tehdä töitä, on ollut tämän korona-ajan pelastus. Tähän kohtaan sanoisin, että suunnitelmiin kuuluu mm. töiden teko sekä laulunopetuksessa odotan sitä, että syksyllä pääsisin taas liveopetuksen pariin.




7. Lempiruoka?

Ruokaisat salaatit ja erilaiset kalaruoat. Nyt olen itse innostunut tekemään erilaisia pataruokia, jotka ovat olleet todella hyviä, vaikka itse sanonkin.


8. Mitä harrastat?

Tällä hetkellä lenkkeilen aikalailla päivittäin. Ennen epidemia-aikaa kävin säännöllisesti salilla. Treenasin kesän jälkeen useamman kerran Pt:n kanssa ja hän teki minulle oman saliohjelman. Musiikkia ja laulamista ei omalla kohdallani voi sanoa harrastukseksi, sillä se on ammattini.


9. Paras vuodenaika?

Kesä, ehdottomasti.


10. Lempielokuvasi?

Ei nyt tule mitään yhtä tiettyä mieleen, mutta tykkään ylipäätään katsoa romanttista hömppää, kauhuleffoja tai actionleffoja.


11. Kahvi vai tee?

Kahvi, sillä päivä vaan lähtee käyntiin. Syksyisin ja talvisin tulee juotua myös iltateetä, mutta kahvi on omalla kohdallani kovemmassa käytössä ympäri vuoden.




12. Mikä on parasta elämässä juuri nyt?

Pysyvyys. Se, että ylipäätään on töitä tällaisena aikana, sekä läheiset ihmiset ympärilläni.


13. Mihin kaupunkiin haluaisin matkustaa seuraavaksi?

Jaa-a, empä ole ajatellut. Nyt kesällä matkustaminen tulee keskittymään kotimaan matkailuun, ja mikäs sen parempi kohde, kuin äitini omistama mökki, joka on noin 130 km Lahdesta. Myös isäni mökillä olisi tarkoitus päästä käymään tänäkin kesänä.


14. Horoskooppimerkkisi? Uskotko horoskooppeihin?

Oinas. Äiti on aina sanonut, että minussa on sekä oinasta että kaloja. En ole itse niin huolella perehtynyt horoskooppeihin, mutta kyllä niihin osittain uskon.
 

15. Esikuvasi?

Heitä on montakin: äitini, anoppini, yksi työkaverini jne..


16. Mitä haluaisit oppia vuonna 2020?

Haluaisin oppia vähemmän suorittamaan elämää.




17. Kuinka monta lasta haluaisit?

 Yksi tai kaksi.


18. Mitä piirrettä inhoat ihmisissä?

Teennäisyyttä ja ilkeyttä.


19. Kallein ostoksesi?

Oma auto, ainakin toistaiseksi. Tietysti myös häämme, joita vietettiin kesällä 2018.


 20. Epäsuosittu mielipiteesi?

Jaa, eipä nyt heti tule mieleen sellaista.


21. Mitä ihailet toisissa ihmisissä?

Positiivista elämänasennetta, aitoutta sekä ihmisläheisyyttä.


22. Mikä inspiroi juuri nyt?

Kevät ja auringonpaiste.


23. Suurin paheesi?

Kahvi, suklaa ja punaviini.
 

24. Mitä odotat?

Kesää ja lomaa.
 

25. Unelmien työpaikka?

Työ, jota saan tehdä ihmisten parissa ja jossa saan hyödyntää myös musiikillista osaamistani.


26. Tärkeät ominaisuudet toisissa ihmisissä?

Kohtaan paljon ihmisiä päivittäin molempien töideni kautta. Yksi tärkeä ominaisuus, mitä itse suuresti arvostan on silmiin katsomisen taito. Sitä ei läheskään kaikki osaa tai vaan uskalla tehdä. Ylipäätään myös läsnäolo ja hetkeen pysähtymisen taito. Sekin, että ihmisen kohdatessa minulle välittyy se tunne, että tätä ihmistä kiinnostaa, mitä hänelle juuri sillä hetkellä sanon.


27. Biisi, jota kuuntelet tällä hetkellä?

Niitä on monia. Lähiaikoina lenkillä on tullut kuunneltua esimerkiksi Christina Perrin kappaleita.


28. Uskotko kohtaloon?

Uskon, ehdottomasti.
 

29. Mitä haluat saavuttaa seuraavan viiden vuoden aikana?

No kyllähän se oma asunto ja perhe ovat listalla.


30. Oletko koskaan menettänyt ystävää?

Kyllä, mutta saanut myös uusia tilalle.



Heitän tämän haasteen jokaiselle halukkaalle.

Tässä postauksessa käyttämäni kuvat ovat menneeltä viikonlopulta, kun olimme äitini omistamalla kesämökillä käymässä.


Eipä muuta kun hyvää ja aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!



maanantai 20. huhtikuuta 2020

Uudenlaisen arjen opetteleminen


Tervehdys,

edellisestä postauksestani on jälleen vierähtänyt aikaa. Olen tässä useampaan otteeseen ollut kirjoittamassa tänne, mutta myös omalla kohdallani tämä uuden arjen opetteleminen on vienyt aikaa ja totuttelua. Tietysti mielessäni on ollut, että ennen pitkää minulla on jälleen aikaa pysähtyä kuuntelemaan omia ajatuksiani ja kertoa täälläkin, mitä minulle kuuluu nyt.

Teen tällä hetkellä vielä toistaiseksi kahta työtä lähes toukokuun puoleen väliin asti; olen lähikaupassa myyjänä ja opetan Wellamo-opistossa laulua tämän kevään etänä. Käytän opetuksessani Teamsia, Zoomia sekä Skypeä. Lisäksi lähetän oppilailleni äänityksiä harjoituksista, joita olemme tunnilla tehneet, sekä teen myös oppilailleni erilaisia äänityksiä niistä kappaleista, joita heillä on työnalla. Tarvittaessa lähetän oppilailleni nuotteja tai muuta laulamiseen liittyvää materiaalia sähköpostin välityksellä. Alkuun tämä etäopetus vähän jännitti minua ja vei vähän aikaakin, että opetukseen alkoi löytymään rutiinia, mutta yllättävän hyvin tähän on kuitenkin alkanut tottua. Tietenkään opetus ei voi olla etänä samanlaista kuin se livenä on, mutta ainakin teen parhaimpani. Ja se riittää.

Yksi harmillinen peruuntuminen tähän kevääseen oli Opera Telluksen The Sound of Music:n esitysten siirtyminen. Nämä esitykset piti alunperin olla juuri viime viikolla Helsingin Kanneltalossa. Tämän takia minulla oli viime viikko lomaa kaupalta.

Yllättävän paljon sitä kuitenkin on tekemistä kotona ja sitä on myös oppinut pysähtymään hetkeen erilailla kuin yleensä normaaliarjessa ja olen tänä epidemia-aikana oppinut ehkäpä myös olemaan armollisempi itseäni kohtaan. Olen kuitenkin luonteeltani sellainen tyypillinen suorittaja-luonne. Ja onhan tässä uudessa arjessa muitakin hyviä puolia, sillä nyt olen itse esimerkiksi innostunut kokeilemaan uusia reseptejä, tehnyt kevätsiivousta, pitänyt etäviinittelyitä ystävieni kanssa, sekä keskustellut isänikin kanssa Skypen välityksellä.


Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille ja muistetaan tsempata toinen toisiamme tämän arjen keskellä!



lauantai 22. helmikuuta 2020

Vähitellen taas elävien kirjoissa





Heipsan!




Blogissani on nyt vallinnut hiljaiselo mielestäni jo aivan liian pitkän aikaa, ja siitä syystä, että tammikuussa olen vaan yksinkertaisesti tehnyt todella paljon töitä. Silloin ensimmäinen asia kotiin päästyäni ei ole todellakaan ollut, että avaisin läppärin ja alkaisin kirjoittamaan blogiani. Toinen syy tähän hiljaiseloon on myös se, että olen sairastanut reilun kolmen viikon ajan. Ensin olin flunssassa ja kuumeessa, lisäksi sairastin myös useamman jälkitaudin. Kerkesin välillä palaamaan töihinkin, mutta sairaslomaa oli jälleen vaan pakko hakea lisää. Sitä tässä mietinkin, että olen viimeksi sairastanut näin, kun olen ollut lapsi. Silloin monesti flunssan jälkeen olikin jälkitaudit päällä.

Olen nyt lähiaikoina saanut jonkin verran kyselyitä laulutunneista, ja valitettavasti joudun ilmoittamaan, etten tällä hetkellä pysty ottamaan uusia oppilaita. Tämä kevät on minulla sen verran työntäyteinen. Toki jos laulutunnit kiinnostaa, kannattaa lukaista tarkasti Wellamo-opiston tulevan lukuvuoden kurssitarjonta, kun se julkaistaan netissä alkukesästä.

Yksi asia, mikä tässä on itseäni lähiaikoina mietityttänyt, on se oma jaksaminen arjessa. Sillä minulle on käynyt näin aikaisemminkin, että arvioin oman jaksamiseni yläkanttiin. Silloin alankin sitten helposti sairastelemaan. Kun itse ei osaa arvioida omaa jaksamistaan, niin kroppa kyllä muistuttaa. Eli jatkossa pyrin tekemään töitä maltillisemmin, ja opettelen pysähtymään hetkeen tai ylipäätään relaamaan, kun minusta siltä tuntuu. Täytyy muistaa olla itselleen myös armollinen, sillä kukaan meistä ei ole mikään kone.


Akkujen lataamista pääsen onneksi toteuttamaan jo ensi viikolla, sillä minulla alkaa viikon loma! 

Eipä muuta kuin hyvää lomaa kaikille talvilomaa viettäville ja voimia kaikille omassa arjessaan ahertaville! 


P.S. Nyt kannattaa kurkata keikkakalenteriini, johon olen päivittänyt tämän kevään omat esityspäiväni The Sound of Music -musikaaliproduktiossa. Liput: Lippu.fi. 




keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Ajatuksia oman konsertin jälkeen


Tuntuu todella oudolta ajatella, että alle kahden viikon päästä on jo jouluaatto ja pian myös vuosi vaihtuu. Tämä loppuvuosi on mennyt mielestäni hyvinkin nopeasti. Monesti minulla on ollut mielessäni, että kirjoittaisin ajatuksiani enemmänkin täällä blogini puolella tai joku kerta olenkin kirjoittanut lähes valmiin tekstin, mutta loppupeleissä olenkin ollut niin kriittinen kirjoittamani tekstin suhteen, että se onkin jäänyt julkaisematta. Tänä syksynä minulta ei olekaan ilmestynyt tänne kovinkaan montaa postausta. Yksi syy on tuo edellämainitsemani, sekä se, että aika on hyvin rajallista joinakin päivinä. Lisäksi silloin, kun aloin kirjoittamaan tätä blogia, päätin myös sen, etten väkisin ala kirjoittamaan postauksia, jos ei siltä tunnu.

Olen luonteeltani sellainen ihminen, että minulla täytyy olla "monta rautaa tulessa samaan aikaan". Arjessani tämä näkyy siinä, että teen kahta eri työtä: toimin laulun tuntiopettajana Wellamo-opistossa sekä työskentelen lähikaupassa. Lisäksi musiikki ja erityisesti oma laulaminen ovat minulle hyvinkin tärkeitä asioita, ja minulla onkin aina jokin projekti työnalla.

Viime viikonloppuna pidimme parin kollegani kanssa joulukonsertin Lahden Musiikkimaassa. Olin juuri ollut flunssassa, mutta onneksi kuitenkin pystyin laulamaan konsertissa. Se oli itselleni hyvinkin antoisaa. Muutaman kappaleen jouduin kuitenkin jättämään ohjelmasta pois oman puolikuntoisuuden vuoksi. Se mikä oli konsertissamme kiva juttu, lauloimme jokainen, jokaisella oli sooloja ja lauloimme myös yhdessä stemmoissa. Meillä oli muutama perinteinen joululaulu, kuten Varpunen jouluaamuna sekä Sydämeeni joulun teen. Ohjelmassamme oli näiden hartaampien joululaulujen lisäksi myös hilpeämpiäkin joululauluja. Saliin olimme saaneet mukavan tunnelman esimerkiksi valaistuksen ansiosta. Meille jäi konsertin jälkeen niin hyvä mieli, että totesimme: "Ensi vuonna uusiksi". Ja mitäpä joulunaika olisikaan ilman joulukonsertteja? Itse olenkin tottunut esiintymään jouluisin jo pikkutytöstä lähtien. Samalla siinä virittäytyy itsekin joulun tunnelmaan. Ja sen voin sanoa, että ihan erilainen tunnelma siinä on kuunnella joulukonserttia livenä. Niinhän se aina on, minkä vaan musiikin suhteen.

Tämä joulukuu on siinä mielessä itselleni väljempi kuukausi, kun Wellamo-opiston opetukseni ovat joulutauolla. Tässä kerkiää opettaja vähän huilahtamaan, vaikka töitä teenkin lähikaupassa.
Opetukseni jatkuvat sitten taas heti loppiaisen jälkeen.







 


Ihanaa joulunaikaa sinulle, lukijani!




tiistai 26. marraskuuta 2019

Joulukonsertti




Kuva: Heli Mielonen


Tänäkin vuonna meillä on tulossa jo perinteeksi muodostunut joulukonsertti. Pidämme konsertin kahden kollegani kanssa, ja konsertissa tullaan kuulemaan laulu-, piano-, sekä kitaramusiikkia. Musiikkityyleinä meillä on sekä klassinen-, että kevytmusiikki.

Konserttipaikkana on Lahden Musiikkimaan sali (Hämeenkatu 5 F), jonne sisäänkäynti on Rauhankadun puolelta. Pääsymaksu tähän konserttiin on 10€, joka sisältää myös ohjelman. Konsertissa esitämme perinteisiä joululauluja ja lisäksi vähän harvemmin kuultuja lauluja.



Lämpimästi tervetuloa konserttiimme!






maanantai 16. syyskuuta 2019

Tehokas alku viikolle


Moikka,

täällä on tänään viikko lähtenyt hyvinkin tehokkaasti käyntiin.

Päiväni alkoi jo klo 4.50 herätyksellä, kun minulla oli avausvuoro kaupalla. Nyt kun opetushommat pyörähtivät jälleen käyntiin syyskuun alussa, minulla on tässä parhaillaan menossa reilun kahden viikon työputki. Torstaina on tiedossa vapaapäivä ja silloin minulla onkin hemmottelua.

Tapaan todella paljon ihmisiä päivän aikana molemmissa töissäni, ja se on ehdottomasti yksi niistä töideni palkitsevimmista puolista. Lähikaupassa työskentelyssä yksi parhaimpia puolia on se, kun asikkaat ovat tuttuja naamoja ja sitä jollain lailla tunnetaan puolin ja toisin. Itse olen tuolla kaupalla ollut alusta pitäen sellainen työntekijä, joka hyräilee/lauleskelee töitä tehdessään. Tästä minut useampi asiakas siellä tunnistaakin. Tänään esimerkiksi lauloin Koffin kuskille "voiko ihanammin päivän enää alkaa..."

Tänään minulla oli tuplatyöpäivä. Kaupan aamuvuoron jälkeen kerkesin käymään kotona, mutta lähdin siitä jo hyvin pian Nastolaan opettamaan. Opetushommissa ehdottomasti yksi palkitsevimmista asioista on se, kun oppilas kokee uusia oivalluksia. Tänään ilahduttavaa oli se, että ainakin yksi oppilas oli saanut oivalluksia jo ensimmäisen laulutunnin jälkeen.



Kaikin puolin minulla oli hyvin palkitseva tämä maanantai, kunnon tehomaanantai.


Miten sinulla on lähtenyt tämä viikko käyntiin?


Syyskuulumisia

  Heipparallaa pitkästä aikaa! Syksy on alkanut niin vauhdilla, että minulla on melkein ajantaju mennyt. Juuri tänään tajusin, että ensi vii...