Schubertin Messu Kerimäen kirkossa

Esitimme sunnuntaina Schubertin As-duuri Messun Kerimäen kirkossa. Konsertin orkesterina oli Lapin kamariorkesteri, jota johti John Storgårds. Solisteina lauloivat Kateryna Kasper, Niina Keitel, Tuomas Katajala ja Tuomas Pursio.

Itse pääsin tämän esityksen myötä käymään ensimmäistä kertaa tässä maailman suurimmassa puukirkossa. Valitettavasti minulla ei ole nyt kuvia kirkosta sisältä, mutta myös näistä alla olevista kuvista pystyy näkemään, ettei kyseessä ole ihan tavallinen kirkko.

Tätä kuusiosaista kirkkoteosta kuulee harvoin, ja teos oli myös itselleni entuudestaan tuntematon. Teoksessa kuorolla on paljon laulettavaa, mistä pääsisikin nauttimaan sunnuntaina. Tuntui hienolta päästä laulamaan tätä teosta. Itselläni oli vielä sellainen olo, että oma ääni ja kroppa toimivat hyvin.

Itä-Savon Sanomien arvion konsertista voi lukea seuraavan linkin kautta: http://www.ita-savo.fi/teemat/oopperajuhlat/arvio-harvinainen-ja-kaunis-mestariteos-347302

Vähiin alkaa käymään päivät Savonlinnassa. Tällä viikolla on vielä Otellon viimeiset esitykset keskiviikkona ja perjantaina. Jo tässä vaiheessa voin sanoa, että olen saanut viettää täällä ihan mahtavat kuusi viikkoa. 

Olavinlinnassa yleisön puolella

Viime viikolla olen saanut olla Olavinlinnassa yleisön puolella kaksikin kertaa katsomassa oopperaa, kun Ravenna Festival toi linnaan Verdin kaksi oopperaa: Falstaffin ja Macbethin. En ollut vielä aikaisemmin nähnyt näistä kumpaakaan oopperaa. Falstaff on koominen ooppera, mikä oli hienosti toteutettu myös ohjauksessa. Laulajat olivat kaikki mahtavia. Macbethin musiikki oli minulle entuudestaan tuttua. Silloin kun lauloin Lahden oopperakuorossa, esitimme Sibeliustalon konsertissa noitakuoron. Myös tässä oopperassa pääsi nauttimaan mahtavista laulajista. Kaiken kaikkiaan olen nähnyt täällä kolme oopperaa, kun toissa viikolla kävin katsomassa Mozartin Don Giovannin kenraalin ja aion mennä vielä katsomaan myös Janáčekin Kuolleesta talosta. Kieltämättä hyvät henkilökuntaedut meillä. 

Tällä viikolla meillä on Otellon esityksiä 19.7. ja 21.7. Sunnuntaina 24.7. esitämme Schubertin As-duuri messun Kerimäen kirkossa. Tästä on varmasti tulossa oma postauksensa. Kerimäen kirkkohan on maailman suurin puukirkko, jossa en valitettavasti ole vielä aikaisemmin päässyt käymään.

Macbethin ensi-illassa

Kahden elämän yhdistäminen

Hyvä ystäväni, joka laulaa myös täällä Savonlinnan Oopperakuorossa totesi minulle kerran: "Minulla on ihan sellainen olo kuin eläisin kahta eri elämää."

Itse tasapainottelin kahden elämäni välillä menneenä viikonloppuna. Näillä kahdella elämällä tarkoitan omaa, henkilökohtaista elämääni ja tätä elämääni, jonka pääpaino on laulamisessa. Vielä en ole keksinyt täydellistä keinoa näiden kahden elämän yhdistämiseen. Se, mikä itseäni vaivaa eniten, on huono omatunto, mikä vaivaa silloin, jos laiminlyön jompaakumpaa elämääni.

Omalla kohdallani paljon asiaa auttaa se, että minulla on ymmärtäväinen kumppani, joka tietää, miten tärkeätä minun on päästä toteuttamaan itseäni laulajana. Asiaa pahentaisi entisestään, jos kumppani ei ymmärtäisi sitä omistautuneisuutta, mitä laulamiseen tarvitaan. Joissakin tapauksissa kumppani saattaa olla myös mustasukkainen siitä ajasta, mikä tähän hommaan menee, mikäli tätä tehdään tosissaan.

Meidän suhteemme aikana kumppanini on käynyt kuuntelemassa lähes kaikki esiintymiseni, mikä kertoo itselleni, että häntä kiinnostaa se, mitä minä teen. Nyt viimeisin kerta oli perjantaina Olavinlinnassa, kun meillä oli Otellon ensi-ilta.

Ainahan sitä sanotaan, että on hyvä välillä ikävöidä toista. Silloin sitä myös osaa arvostaa kumppaniaan erilailla, eikä häntä myöskään tule pidettyä niin helposti itsestäänselvyytenä. Itse en ole koko ajan joutunut ikävöimään kumppaniani Savonlinnassa oloaikanani, sillä me olemme pitäneet paljon yhteyttä viestien, puheluiden sekä selfieiden ja videopätkien avulla. Välillä tuntuu kuin toinen olisi kulkenut täällä rinnallani mukana koko ajan.

Tästäkään huolimatta en vaihtaisi näitä kahta elämääni mihinkään muuhun. Parhaimmillaan nämä kaksi elämääni ovat todellista rikkautta, kun ne ovat tasapainossa keskenään.

Päivä Sulosaaressa

Nyt olen ollut kaksi viikkoa Savonlinnassa ja sinä aikana on tullut koettua paljon. Tänään päätimme lähteä Sulosaareen parin hyvän ystäväni kanssa, jotka laulavat myös Savonlinnan oopperakuorossa. Useampi kuorolainen olikin kehunut Sulosaaren lettukahvilaa, ja tänään myös minä pääsin käymään siellä. 

Lettukahvila kalliolinnasta

Alunperin suunnitelmissa meillä tänään oli rannalle ja uimaan meno, mutta ei kuitenkaan oikein ollut rantakeli. Siispä päätimme lähteä tutustumaan Sulosaareen. Siellä oli todella hienoja maisemia ja vielä aurinkoisella säällä siellä voisi ottaa aurinkoa kallioilla ja mennä uimaan. Tänne täytyy tulla vielä uudestaan aurinkoisena päivänä.

Kotimatkalla jouduimme vielä pidättelemään ukkosta ja sen takia minulla jäi suunnittelemani jumpat väliin. Otin tällä viikolla nimittäin heinäkuun jäsenyyden LadyLinelle. Olen käynyt siellä jo pariin otteeseen ryhmäliikuntatunneilla sekä infrapunasaunassa. Huomenna täytyy taas ehdottomasti mennä sinne.

Ensi viikolla päästään viimeistään tositoimiin Olavinlinnassa, sillä keskiviikkona on Otellon kenraali ja perjantaina ensi-ilta. Ne kuorolaiset, jotka ovat mukana vielä Don Giovannissakin, esiintyvät ensi viikolla kahdessa kenraalissa sekä ensi-illassa. Itse en ole mukana Don Giovannissa ja sen takia pääsenkin katsomaan kenraalia torstaina. 

On todella mahtavaa päästä esiintymään Olavinlinnan lavalla, vaikka siellä olemmekin harjoitelleet jo parin viikon ajan. Esitys on kuitenkin eri asia kuin harjoitus. Itse koen, että esityksissä saan aina lisää virtaa yleisössä istuvista ihmisistä.

Mikäli kesäsuunnitelmat ovat vielä auki, kannattaa tulla Savonlinnaan katsomaan ja nauttimaan oopperasta! :)