Toipilaana

Nyt on blogini puolella ollut hiljaista jo pidempään, mutta välillä elämässä tulee hetkiä, jolloin ajatukset ovat aivan muualla kuin blogissa. Olen tässä kärsinyt kohta kaksi viikkoa iskiasvaivoista. Se tarkoittaa selkäsärkyä, joka säteilee useimmiten toiseen pakaraan ja koko jalkaan mahdollisesti varpaisiin asti. Pahimmillaan en kävellyt ilman tukea ollenkaan enkä päässyt sängystä ylös ilman apua. Lisäksi tarvitsin apua lähes kaikissa arkisissa askareissa.

Kyllä tämä vaiva pahimmillaan invalidisoi ihmisen. Se on myös ihan kamala tunne itselle kun on oman kroppansa vankina eikä pysty tekemään mitään. Onneksi en tosiaan asu yksin. Avomieheni on ollut apuna kahden viikon ajan lähes sen 24 h.

Jouduin jättämään väliin myös tämän viikonlopun Savonlinnan Oopperakuoron ensimmäisen harjoitusviikonlopun. Se harmitti kovasti, mutta ei auttanut muu kuin kuunnella ammatti-ihmisten neuvoja ajatellen myös tulevia viikkoja. Fyssarikin sanoi, että nyt tarvitaan malttia. On kieltämättä ollut todella turhauttavaa todeta ettei tämä vaiva parane päivien tai parin viikon aikana. Luonteeni on sen mukainen, että tapanani on olla ahkera ja aikaansaava päivittäin. Kova halu olisi päästä kävelemään reippaasti ja pientä hölkkäämistäkin on ikävä.  Mutta ei nyt auta muu kuin mennä maltillisesti päivä kerrallaan.

Alla olevat kuvat ovat eiliseltä kun olimme avomieheni kanssa hänen vanhempiensa luona Kukkilassa. Keli oli upea kun aurinko paistoi ja oli sininen taivas. Otin pihamaalla askeleita. Se auttaa tämän vaivan elpymisessä, mutta luonnollisesti kipu vaikuttaa siihen, miten paljon askeleita pystyy ottamaan.

Uutisia!

Sain tällä viikolla kuulla aivan mahtavia uutisia. Facebookin puolella olen jo kerennyt hehkuttaa näitä uutisia ja ajattelin nyt kertoa uutisista blogini puolella. Minut on siis valittu Savonlinnan Oopperajuhlakuoroon! Hain sinne kolmatta kertaa ja kolmas kerta näköjään toden sanoi. Valmistun keväällä ammattikorkeakoulusta ja tuntuu niin hyvältä päästä heti tekemään oman alan hommia.

Haluankin kannustaa kaikkia tekemään töitä sitkeästi omien unelmiensa eteen. Elämään kuuluvat epäonnistumiset ja ne tavallaan testaavat ihmisen luonnetta. Tärkeätä nimenomaan onkin miten nämä epäonnistumiset vaikuttavat ihmiseen. Osa ihmisistä luovuttaa kun on vähänkin vaikeata ja osa ottaa epäonnistumisista oppia ja tekee töitä entistä enemmän. On ollut ihana huomata tällä viikolla, miten omaiset ja läheiset ovat olleet niin onnellisia minun puolestani. 

Tässä kahden viikon päästä on myös jotain muutakin jännää tiedossa. Silloin on nimittäin karsinnat Lappeenrannan laulukilpailuihin. Oma karsinta-aikani on su 18.10. klo 11.20. Matkustamme Lappeenrantaan jo edellisenä päivänä avomieheni kanssa. Tärkeätä on, että hän lähtee mukaan tueksi. Myös äitini ja tätini ovat tuolloin Lappeenrannassa kannustusjoukoissa.

Alla olevat kuvat ovat tiistain konsertista, kun esiinnyin koulussamme. Esitin siellä mm. Lappeenrannan karsintakappaleeni. Siitä seuraavana päivänä sain kuulla nämä hyvät uutiset.

Ja mitä laulaja tekeekään vapaa-ajallaan? Alla oleva kuva on otettu keskiviikkoiltana kun kävimme Ten Dollars Saloonissa laulamassa karaokea. Ja silloin mahtavat uutiset olivatkin jo tiedossani.