Kohti kolmatta amk-vuottani

Pian alkaa kolmas amk-vuoteni. Alkava syyslukukausi saattaa olla toistaiseksi kiireisin syksy minulla. Tiedossa on muun koulunkäynnin lisäksi muun muassa oopperaproduktiota, muutama koelaulu ja oma laulukonsertti.
          
Olen mukana tosiaan kahdessakin eri oopperaproduktiossa tulevalla lukukaudella. Toinen tulee ensi-iltaan nyt tämän vuoden puolella ja toinen sitten heti 2015 alkuvuodesta. Kaikista näistä produktioista tulee luonnollisesti merkintä ansioluetteloon. Laulajan on siis hyvä olla kaikessa mukana, missä vaan pystyy olemaan. Ilmoitin eilen itseni koelauluun, joka on 27.9. Päätin myös oman konserttini ajankohdan ja olen myös miettinyt ohjelmistoani konserttiin. Tavoite olisi pitää oma konsertti lokakuun puolivälissä. Siitä reilu viikko eteenpäin ja minulla on tiedossa toinen koelaulu. 

Suoritan koulussa ikäihmisten musiikkitoiminnan ohjaaminen -kurssia. Siihen liittyen minun täytyy yhtenä kurssin osasuorituksena lukea yksi kirja ja tenttiä se koulun alkaessa. Kirja on Leonie Hohenthal-Antin kutkuttavaa taidetta. Kirja käsittelee taidetoimintaa seniori- ja vanhustyössä. Mitä nyt olen sitä jo aloittanut lukemaan, niin vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta kirjalta. Yksi osasuoritus on ikäihmisen haastattelu. Ajattelin haastatella omaa äitiäni. Äitini täyttää kuitenkin marraskuussa jo 69-vuotta, joten hän menee ihan ikäihmisestä. Käytännön osana kurssiin kuuluu 5           vuorovaikutteista musiikkituokiota ikäihmisille. Pidimme opiskelukaverini kanssa keväällä kolme tuokiota ja syksyllä meidän täytyisi pitää vielä muutama. Käytännön puoleen kuuluu myös ikäihmisille suunnattu konsertti. Sekin olisi aikomuksena saada pidettyä mahdollisimman pian pois alta.

Syksyisiä värejä

Ennen koulun alkua meidän olisi tarkoitus lähteä käymään avomieheni, äitini ja veljeni kanssa äitini omistamalla mökillä. Äiti on perinyt sen vanhemmiltaan. He ostivat tämän mökin äidin ollessa lapsi. Itsellänikin on paljon muistoja tällä kesäpaikalla vietetystä ajasta lapsuudessani. Mökki on Kylmäkoskella, mikä on Tampereen suunnalla ja lähimpänä paikkana siinä on Toijala.

Varsinaiset kesäkelit taitavat jo olla takana ja edessä syksy ja alkava lukuvuosi. Odotan innolla alkavaa lukuvuotta ja uusia haasteita!

Messukeikalla Salpausselän kirkossa

Olin tänään esiintymässä Salpausselän kirkon messussa. Herätyskelloni soi jo klo 6. Menin kahdeksan aikoihin kouluun avaamaan ääneni ja annoin avomiehen nukkua rauhassa kotona. Kanttorin kanssa olimme sopineet tapaavamme kirkossa yhdeksän pintaan. Kävimme silloin läpi esityskappaleet.

Lauloin messussa neljä kappaletta, yhden vastausmusiikkina ja kolme ehtoollisen aikana. Ensimmäinen kappaleeni oli monelle kuulijalle ja myös kanttorille tuntematon (P. Simojoki: Elämän siiville). Yleisö piti erityisesti tästä kappaleesta. Tämän kappaleen lisäksi Simojoella on myös muita hyviä kappaleita. Ehtoollisen aikana lauloin seuraavat kappaleet: J. Salminen: Saviruukku, V. Viitasalo: Paljon on aihetta lapsella kiittää ja viimeiseksi O. Merikanto: Kiitos sulle, Jumalani.

Olen ollut samassa kirkossa esiintymässä aikaisemminkin reilu vuosi sitten. Kirkko on aika pieni, mutta siellä on mukava laulaa. Messukeikoilla, kuten arvata saattaa, yleisö on pääasiassa ikäihmisiä. Sanoisin, että tämän tyyppiset keikat ovat todella mielekkäitä laulajalle niiden esiintymisten vastapainoksi, kun lauletaan arvioivan lautakunnan edessä. Ikäihmiset ovat aina todella kiitollisia ja mielissään, kun kuulevat laulumusiikkia.

Tämä esiintyminen oli yksi muiden joukossa. Tavoitteenani on esiintyä tulevana lukuvuonna mahdollisimman paljon. Myös oma konsertti on suunnitteilla ja työstän jo ohjelmistoa sitä ajatellen. 
 

Elokuun ajatuksia

Elokuu alkoi ja tajusin, että olen ollut koulusta lomalla sen pari kuukautta. Elokuu on vielä lomaa, kun kouluni alkaa vasta 1.9. Ajatukset ovat vähän ristiriitaiset. Toisaalta haluan vielä lomailla vähän aikaa ja toisaalta kova kipinä olisi jo kouluun. Kova into on myös päästä pian esiintymään. Edellisestä esiintymisestä on tosiaan jo pari viikkoa. Onneksi minulla on tiedossa messukeikka viikon päästä, niin se vähän auttaa asiaa.

Kansainväliset Mirjam Helin -laulukilpailut alkoivat Helsingissä 4. päivä. Olen mielenkiinnolla seurannut varsinkin suomalaisten laulajien suorituksia. Laulunopiskelussa paljon oppii kuuntelemalla muita ja katsomalla muiden laulajien esiintymistä. Samalla kehittyy myös ohjelmisto tietämys ja sitäkautta saattaa löytää itselleen uutta ohjelmistoa. Kilpailut huipentuvat ensi viikon keskiviikkona pidettävään finaaliin. Menemme äitini kanssa katsomaan finaalia Musiikkitaloon.

Itse sain ensimmäisen kilpailukokemukseni tänä kesänä Kangasniemen laulukilpailuissa. Pidin kovasti esiintymisestä kilpailutilanteessa ja haluan saada sitä kokemusta lisää. Uuden kilpailuohjelmiston työstäminen oman opettajani kanssa on  yksi tärkeimmistä asioista tulevana lukuvuonna. 

Tämä viikko on ollut ehkäpä lomani laiskin viikko. Olen ollut pari päivää jossain ihme kesäflunssassa. Lämpöä on ollut se pari päivää ja äänikin on ollut maassa. Jouduin pitämään kaksi täysin laulamatonta päivää. Tällaiset pienet tauot laulamisesta tekevät välillä myös ihan hyvää. Kappaleita tulee silloin kypsyteltyä muulla tavoin. Se vaan ottaa itsellä aina niin koville, kun joutuu olemaan päiviä laulamatta. 

Kävimme alkuviikosta mieheni kanssa Kukkilassa hänen vanhempiensa luona. Poimimme heidän pihapensaistaan vadelmia. Pakastimme niistä osan ja osa on maistunut puuron ja maitorahkan päällä. Keskiviikkona oli markkinapäivä ja kävimme markkinoilta hakemassa Lahden parhaimpia lihapiirakoita Helmi mummolta.

Blogini on saanut taas hyvää palautetta ja tiedän myöskin, että olen saanut uusia lukioita lähiaikoina. Myös oma äitini on alkanut lukemaan blogiani. Olen hänen mielestään kypsynyt vuoden tai parin aikana paljon. Se kuulemma näkyy siinä, mitä täällä kirjoitan. Onhan se mukava kuulla, että siinä on jotain järkeä, mitä tänne kirjoitan, ja varsinkin vielä omalta äidiltä.

Olen tässä lähipäivinä pohdiskellut hetkessä elämistä tai keskittymistä siihen, mitä milläkin hetkellä tekee. Ylipäätään hetkessä eläminen on hyvä taito oman elämän kannalta. Se tarkoittaa mielestäni sitä, että osaa elää juuri siinä hetkessä, mikä on menossa. Osaa nauttia ja iloita juuri sillä hetkellä tapahtuvista asioista. Toinen vaihtoehto on keskittyä tulevaan tai menneeseen. Joskus tulee esimerkiksi stressattua ja mietittyä liikaakin tulevaisuutta. Itse voin tässä kohtaa myöntää, että olen aika kova stressailemaan. Sitä voi myöskin miettiä ja vatvoa jotain menneitä, mistä ei enää sillä hetkellä ole mitään hyötyä. 

Hetkessä elämisen taidosta on hyötyä myös laulajalle. Esimerkiksi esiintymistilanteessa laulajan täytyisi pystyä ajattelemaan vain ja ainoastaan sitä tilannetta ja kappaleen tekstiä. Kaikki kappaleen ulkopuoliset ajatukset tekevät suoritukselle hallaa ja yleisö pystyy myös aistimaan sen. Ylimääräiset ajatukset saattavat olla: "mitä nuo ajattelee musta?", "apua, mä en pysty tähän!",  "saankohan mä tänään sen loppukadenssin ja C:n menemään?".

Tämän aamuinen ruusuyllätys

Pelargoniani kukkii