Duo Milja & Lotta

 

Minulle on jäänyt muutama hyvä ystävä opiskeluajoilta, joihin pidän yhteyttä säännöllisesti. Yksi heistä on ystäväni Lotta, jonka kanssa meillä on myös laulu ja kitara - duo. Olemme esiintyneet yhdessä useamman vuoden ajan erityyppisissä tilaisuuksissa kuten häissä, syntymäpäiväjuhlissa, pikkujouluissa ja olemme tehneet myös useampia yhteisiä konsertteja. 

 

Pikkujoulukeikalta vuodelta 2014

Maailman vesipäivä -tapahtumasta vuodelta 2015

 

Syntymäpäiväkeikalle menossa vuonna 2016

 

 

Tämä alimmaisin kuva on viime vuoden joulukonsertistamme, jonka pidimme kolmistaan yhdessä toisen ystäväni, säestäjäni Marjan kanssa. Konsertissa esiinnyimme hyvin monipuolisesti, sillä jokainen meistä pääsi laulamaan, esiinnyimme välillä duona ja välillä triona. Toivottavasti pääsisimme pitämään joulukonsertin myös tänä jouluna. Mielestäni joulu ei ole mitään ilman esiintymisiä ja musiikkia. Itse olen esiintynyt joulukirkossa jo pienestä pitäen. Siitä se joulu aina alkoikin.

p.s. Otappa vielä seurantaan meidän duon uusi ig-tili @duomiljajalotta

 Mikäli juhlistasi puuttuu vielä musiikki, otappa meihin yhteyttä sähköpostitse:

duomiljajalotta@gmail.com

 

Syyskuulumisia

 

Heipparallaa pitkästä aikaa!

Syksy on alkanut niin vauhdilla, että minulla on melkein ajantaju mennyt. Juuri tänään tajusin, että ensi viikolla ollaan jo lokakuun puolessa välissä, mikä tuntuu tosi oudolta.

Elokuun 31. päivä minulla alkoi syyslukukausi Wellamo-opistossa. Oppilaina jatkoi osa vanhoista tutuista, mutta mukana on myös uusia kasvoja. Itselleni on hyvin rikasta saada opettaa eri-ikäisiä oppilaita. Ikähaitari on sellainen, että nuorin oppilas on koululainen ja vanhin eläkeikäinen. 

Syksy tuo monesti mukanaan myös stressiä. Onko se sitten työstä aiheutuvaa tai jostain muusta. Kaikki asiat tietysti vaikuttavat, ja monesti useat eri asiat kuormittavat meitä samanaikaisesti. Silloin täytyy muistaa levätä ja irtaantua arjesta. Omalla kohdallani tunnollisuus on yksi piirre, mikä aiheuttaa minulle sitä, että kuormitun helposti liikaa.

Olen huomannut, että yksi minun akkujeni latautumisen edellytys on hiljaisuus. Tämä varmasti siksi, että molemmissa töissäni ensinnäkin taustaääntä on paljon. Tällä viikolla olen antanut itselleni aikaa myös levätä. Torstaina minulla oli vapaapäivä molemmista töistäni ja käytinkin sen hyödykseni, kun pääsin saunomaan, hierojalla käymään ja pysähdyin muutenkin nauttimaan hiljaisuudesta. Opittavaa minulla on vielä varmasti tästä asiasta, kun suorittajaluonne vähän meinaan olla. Mutta ainakin nyt ollaan oikealla tiellä. 

 

Lisäksi yksi tärkeä asia itselleni on ulkoilu, ja kesällä aloitinkin hölkkälenkkien tekemisen. On ollut mukava huomata, miten kunto on noussut tämän vuoden aikana, kun alkuvuodesta aloitin säännöllisen lenkkeilyn. Sitä vaan jossain vaiheessa huomasi, että askel alkoi olemaan niin kevyt, että oli helppo lähteä hölkkäämään. Jossain vaiheessa huomasin myös laihtuneeni tai oikeastaan sen huomasivat ensin läheiseni.

Koska sinä olet viimeksi pysähtynyt arjessasi ja muistanut ladata akkuja?

p.s. Tässä lähiviikkoina olemme alkaneet treenaamaan kitaristiystäväni kanssa. Ajattelin kirjoitella siitä lisää blogiini lähiaikoina. Pysytteleppä siis kuulolla!