maanantai 30. kesäkuuta 2014

Sadepäivän touhuiluja

Päivämme alkoi hyvällä brunssilla. Siitä olikin sitten hyvä lähteä harjoittelemaan. Käyn harjoittelemassa joko koulussa tai kirjastossa. Lahden pääkirjaston musiikkiosastolla on kaksi äänieristettyä pianohuonetta ja kirjastolle on myös kätevän lyhyt matka meidän asunnolta. Syy, miksi en harjoittele juurikaan kotona on se, että en omista pianoa ja mielelläni säästän naapureiden ja mieheni korvia. Mutta jos päivän aikataulu on kovin kiireinen, niin silloin harjoittelen kotona.



 
Lahden pääkirjastolla on poistomyynnit menossa. Itse löysin sieltä tänään Otavan Soiva laulutunti-nuottikirjan. Kirjaan sisältyy myös säestys CD-levy. Ja kirjan hinta oli 2€. Nuottikirjat ovat uusina aika hintavia, ja sitä olenkin kauhistellut, kun laulunopettajalta pitäisi löytyä nuottikirjoja jonkun verran. Tämä löytö oli siis todellinen aarre. Tästä nuottikirjasta löytyy hyviä kappaleita, joita voin laulattaa pedioppilaillani ensi lukuvuonna. Miksipä sieltä ei löytyisi myös itselle hyviä keikkakappaleita.

Hetin kotiin päästyäni aloin leipomaan mokkapaloja.



  

En ollut aikaisemmin leiponutkaan mokkapaloja ja hyviähän niistä tuli. Miehenikin touhuili keittiössä apunani leipomisessa. Yhdessä leipominen olikin kivaa. Totesinkin tänään, että meidän pitäisi leipoa useammin ja vielä yhdessä.

 

Saamme huomenna kahvitteluseuraa mieheni vanhemmista. Saas nähdä, miten mokkapalat maistuvat heille..

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Arjen pieniä iloja


Olen alkanut arvostamaan arjessani pieniäkin asioita: päiväkahvit ystävän kanssa, laatuaikaa äidin kanssa, meidän toimiva TV, leffa-ilta mieheni kanssa ja kesälukemiseni jne..

Tähän viikkoon on mahtunut pieniä asioita, jotka ovat yllättävänkin isoja asioita itselleni. Ensinnäkin ääneni on hyvässä kunnossa ja jaksan harjoitella päivittäin. Vietin äitini kanssa aikaa Helsingissä keskiviikkona. Söimme hyvät kanasalaatit ja shoppailimme vähän sokoksella. Äitini piti löytää sopivat helmet ja laukku asuunsa, jonka hän aikoo laittaa päälleen Kangasniemen kilpailuihin. On se hauskaa, että hänkin jaksaa noin panostaa vaikka onkin jo vanhempi ihminen. Täytyyhän nyt naisen panostaa ikään katsomatta. Minäkin sain uuden nahkalompakon ja se toimii minulle vähän niinkuin kannustimena Kangasniemen laulukilpailuihin. Yhteinen aikamme meni ihan hujauksessa, mutta mehän näemme seuraavan kerran jo kolmen viikon päästä Kangasniemellä. Tässähän alkaa melkein jo jänskättämään. Aikakin menee niin nopeasti..

Meidän TV oli tosiaan jonkun aikaa toimimatta ja katselimme paljon sarjoja netistä. Yksi lepparimme oli ehdottomasti rillit huurussa. Kokeilimme nyt yhtenä päivänä TV:tä ja yhtäkkiä saimmekin sen toimimaan. Miten tuommoisestakin asiasta voi olla niin iloinen? Upea divaanisohvammekin oli jäänyt aika vähälle käytölle kun emme olleet TV:tä voineet katsoa. Nyt se on taas kovassa käytössä. Ja todella hyvä sohva onkin! 

Olen usein kesäisin kova lukutoukka. Viime kesä meni kasvatustieteen kirjoja lueskellessa, kun suoritin pari kasvatustieteen kurssia. Nyt tänä kesänä mukavaa vastapainoa laulamiselle on lukeminen ja kirja ei välttämättä liitykään mitenkään opiskeluuni. Luin juuri Outi Pakkasen rakastaja ja aloitin juuri lukemaan Cathy Kellyn mehiläiskuningatarta. Tuo rakastaja oli aika jännittävä kirja. Kellyn kirjoja olen lukenut aikaisemminkin ja ainakin suurin osa hänen kirjoistaan on hömppäpainoitteisia.
Miehenikin tykkää lukea ja molemmat luemme mielellämme iltaisin ennen nukkumaanmenoa.
  
Olen aina tykännyt eläimistä, ja erityisesti tykkään kissoista. Minulla on kuitenkin pienenä todettu eläinallergia. Olen allerginen varsinkin kissoille. Nyt vanhempana olen osittain päässyt tästä allergiasta, mutta voihan se uusiutuakin. Sen takia en usko, että minun kannattaa hankkia omia lemmikkejä. 

Naapuripariskuntamme on juuri saanut kissan. Oli ihana päivänpiristys käydä toissapäivänä ystäväni luona kahvittelemassa ja katsomassa uutta tulokasta. Sillä on todella valloittavat silmät.

Sateisten päivien jälkeen nautin eilen ihan äärettömästi siitä, että pääsin lenkille pienen tauon jälkeen. Heti kun aurinko paistaa, mun on pakko päästä nauttimaan siitä mahdollisimman paljon. Lenkki toimii myös hyvin kropan lämmittelynä ennen laulutreenejä.

Sunnuntaisin meillä on usein saunavuoro niinkuin oli tänäänkin.
Loppuilta meneekin leffan parissa.


Tässä hetkessä on hyvä olla






maanantai 23. kesäkuuta 2014

Harjoittelustani


Toisinaan kesälomalla on kiva herätä aikaisin. Varsinkin hellepäivinä olen herännyt aikaisin. Silloin ei vain jostain syystä pysty nukkumaan pitkään.
Nyt sateisina ja koleina aamuina uni on kuitenkin maittanut.                      

Tänään nousin kuitenkin sängystä klo 7.30 enkä tosiaan ollut juurikaan saanut unta enää klo 5.00 jälkeen. Päässäni pyöri kaikenlaiset asiat. Pääni on semmoinen, ja silloin ei kyllä nukuta. Tämä on varsinkin kouluaikana todella ärsyttävää, kun pitäisi nukkua ja päässä pyörii kouluun liittyviä asioita. Meidän parisuhteessa mieheni on yleensä se osapuoli, joka tarvitsee vähemmän unta. Olemme molemmat iltavirkkuja, mutta minä tarvitsen kauneusuneni. Yleensä miehelläni on tapana tuoda minulle aamukahvi sänkyyn. Tänään voisi olla minun vuoroni tehdä sama hänelle. 

Olen kirjoittanut blogissani myös musiikkiin liittymättömistä asioista, hyvinkin arkisista asioista ja ylipäätään asioista, mitä milläkin hetkellä pohdiskelen. Nämä monet asiat kuitenkin vaikuttavat jollain tavalla myös harjoitteluuni. Laulaminen on yllättävänkin kokonaisvaltaista, ja harva ihminen sitä pystyy ymmärtämään.

Kuten aikaisemmassa postauksessani mainitsin, tärkeätä tällä hetkellä on säännöllinen harjoittelu. Ääni pysyy hyvässä kunnossa, kun sitä käyttää päivittäin edes vähän. Laulaja ei pysty kuitenkaan harjoittelemaan tuntikausia. Harjoittelun pituutta en päätä ajan mukaan, vaan kuuntelen tässä asiassa kehoani. Laulamiseen tarvitaan nimittäin yllättävänkin paljon energiaa, eikä harjoittelu onnistu väsyneenä. Tottakai joskus on tietty aikataulu ja silloin harjoittelen mielummin edes vähän kuin en harjoittelisi ollenkaan.

Harjoittelua tukee myös kappaleiden kuuntelu muiden laulamana ja omien laulutuntien kuuntelu. Tapanani on aina äänittää laulutuntini. Tämä tapa minulla on ollut jo parin vuoden ajan ja varmasti se on myös auttanut paljon kehittymiseeni. Joskus nimittäin opettaja puhuu tunnilla paljon, eikä kaikkea pysty ymmärtämään välttämättä sillä hetkellä. Kun tunnin voi kuunnella jälkikäteen, voi oivalluksia tulla myöhemminkin.Tärkeätä on myös oppia kuuntelemaan omaa ääntään. 

Kilpailukappaleiden lisäksi harjoittelen tällä hetkellä myös kovasti uutta ohjelmistoa. Minulla on myös elokuun puolivälissä messukeikka Salpausselän kirkossa. En ole vielä päättänyt keikkakappaleitani sinne, mutta lähipäivinä ne pitäisi päättää ettei pääse unohtumaan heinäkuun laulukiireideni keskellä.

Hyvää tiistain alkua kaikille!



Aamupalaa ja blogia



lauantai 21. kesäkuuta 2014

Juhannustunnelmia


Yhden vähän lunkimman harjoitteluviikon jälkeen päätin, että tällä viikolla harjoittelen joka päivä vaikka onkin juhannusviikko. Kangasniemen laulukilpailuihin on kuukausi enkä ajatellut siltikään ottaa liian rennosti. Tässä vaiheessa tärkeätä on säännöllinen harjoittelu, kappaleiden kuunteleminen ja varmistaminen, että ymmärtää jokaisen sanan, mitä laulaa. Näitä kilpailukappaleita on työstetty kuluvan vuoden aikana ja osa on laitettu aluille jo syksyllä. Kappaleet vaativat yllättävänkin paljon työtä. Niitä on välillä hyvä kypsytellä ja välillä taas ottaa uudestaan työnalle.

Olen maininnut aikaisemmissa postauksissani Kangasniemen laulukilpailusta. Kilpailu järjestetään 18.-19.7. Esikarsinnasta kilpailuun valittiin 15 laulajaa (9 sopraanoa, 2 mezzosopraanoa ja 4 baritonia). Olen itse siis sopraano. http://www.kangasniemenmusiikkiviikot.fi/kangasniemen_laulukilpailu.php (Tuolta löytyy kilpailijoiden CV:t) Itselläni siellä ei ole parasta mahdollista kuvaa, mutta näillä mennään.

Nyt myös majoituksemme on vahvistettu. Olin eilen yhteydessä Kangasniemen musiikkiviikkojen majoitusvastaavaan. Majoituspaikkamme on lähellä kilpailupaikkaa ja on yksi heidän ykkösasunnoistaan. Asunnossa on myös sauna.

Ylipäätään kilpailuun mukaan pääseminen on minulle iso juttu vaikka en pääsisikään loppukilpailuun. Kilpailussa mukanaolosta voi olla minulle myös apua tulevaisuudessa, sillä se on yksi keino saada nimeään esille. Niin jännittävä kesä tulossa, että tuskin maltan odottaa.

Juhannusaaton aamuna heräsimme upeaan auringonpaisteeseen. Tänäänkö muka pitäisi sataa? Saa nähdä. Ehkä on vähän koleaa, mutta jos aurinko paistaa, niin se riittää. Kunhan ei sada. Alla olevissa kuvissa näkyy meidän juhannusaamuinen sää.

   



Alkuillasta suuntasimme kaveripariskunnan luokse viettämään iltaa. Heillä on omakotitalo ja upea pihamaa. Haluan itsekin sellaisen joku päivä. Olen huomannut, että illanvietot, joita ei juurikaan suunnittele, ovat parhaita. Ilta meni ihan hujauksessa hyvässä seurassa. Ne on tosiaan pienet asiat, jotka tekee illasta onnistuneen. Mitään suurta ja ihmeellistä se ei vaadi. Istuimme koko illan heidän pihamaallaan. Illan aikana ei tullut kuin yksi sadekuuro. Muuten oli aika koleata ja itse lämmittelinkin suurimman osan illasta viltin alla. Juhannuspäivänä kävimme mieheni vanhempien luona Kukkilassa. Aikomuksenamme oli pelata mölkkyä, mutta oli niin kolea sää ja vettä satoi niin päätimme jättää pelaamisen seuraavaan kertaan.


Uusi maksimekkoni  

Nyt on jo jonkun aikaa näkynyt katukuvassa maksimekkoja. Alkuun en ymmärtänyt tätä muotivillitystä. Kiertelin viikko sitten alennusmyynneissä. Sovitin tätä maksimekkoa ja en voinut tehdä muuta kuin ostaa sen. Mekko on yllättävänkin monikäyttöinen. Se sopii hyvin illanviettoihin, jolloin siihen voi laittaa myös vyönkin. Toimii se myös rennommissakin tilaisuuksissa kesämekkona. Miksipä sitä ei voisi myös käyttää keikkamekkona joissakin tilaisuuksissa.


 
 

Aikaisemmissa postauksissani olen maininnut omista istutuksistani parvekkeellamme. Istutin siis pelargonioita. Myös miehelläni on omat istutuksensa. Hän istutti tilliä. Olemme olleet niin innoissamme sen nopeasta kasvusta. Tuskin maltan odottaa, että saamme ruokaamme mausteeksi omaa tilliä.

Eipä muuta kuin hyvää juhannuksen jatkoa kaikille!



maanantai 16. kesäkuuta 2014

Helsinki-päivä


Olen kirjoittanut tätä blogiani nyt reilun kuukauden enkä kadu yhtään sen aloittamista, päinvastoin. Tästä saa myös itselleen paljon, kun kirjoittaa omista ajatuksistaan. Lähiaikoina olen saanut muutamalta eri taholta kiitosta blogistani, mikä lämmittää sydäntäni suuresti. 
 

Mieheni sai postissa vr:n tutustumislipun, joka oikeutti lähijunalla ilmaiseen menopaluuseen Helsinkiin. Jostain syystä ilmeisesti opiskelijat eivät saaneet tällaista lipuketta. Onneksi naapuripariskuntamme olivat myös saaneet tämän lipukkeen eikä heillä ollut käyttöä sille. Niimpä minä sain tämän lipukkeen käyttööni.




Pieni irtiotto arjesta tekee aina hyvää. Kohteen ei tarvitse kuitenkaan olla ulkomailla vaan lähikaupunkikin toimii hyvin. Olimme siis viikonloppuna Helsingissä käymässä päiväreissulla.  

Lähdimme Helsinkiin iltapäivällä. Kiertelimme siellä kaupoissa ja kävimme englantilais painotteisessa pubissa. Välillä on kiva käydä erityyppisissä paikoissa, ja tässä pubissa olikin tarjolla lontoolaisia oluita ja sidukoita. Myös tunnelma oli kohdillaan. Tykkäsimme kovasti.

Helsinkiin tulomme pääsyy oli viettää aikaa veljeni ja äitini kanssa. He asuvat molemmat Helsingissä. Olimme sopineet, että tapaamme heidät Munkkinie-
messä veljeni asunnossa.

Ennen heidän tapaamistaan kävimme Munkkiniemen rannassa ja olihan minun pakko ottaa sieltä pari kuvaakin. Aurinko ei juurikaan paistanut tuona päivänä, mutta ottaessani kuvia aurinko paistoi hetken aikaa.

Veljeni luona söimme päivällistä, kahvittelimme, pelasimme Yatzy-noppapeliä ja juttelimme. Aika menikin todella nopeasti. Aikomuksenamme on mennä tänä kesänä käymään äitini omistamalla kesämökillä. Suunnittelimme jo alustavasti tätä reissua sillä tarkoitus olisi mennä sinne tällä porukalla. 




Lähdimme kotiin viimeisellä Z-junalla. Jo juna-asemalta kotiapäin kävellessämme huomasimme, miten oli yhtäkkiä tullut pimeää. Siitä pimeydestä tuli ihan syksy-olo. Alla oleva kuva on otettu parvekkeeltamme.



Tämän kesän yksi ehdoton kohokohta on Kangasniemen laulukilpailut. Harjoitteluni pääpaino on tällä hetkellä kilpailukappaleissa. Toki harjoittelen/tutustun myös kappaleisiin, joita aion työstää Joutsenon laulukurssilla. Kesääni mahtuu myös vähän lomailuakin. Sen lisäksi, että menemme meidän mökille, meidät on myös kutsuttu tätini mökille viettämään hänen synttäreitään. Mielestäni kesän viettoon kuuluu ihan ehdottomasti mökkeily. Itselläni harvoin kesäisin tulee sellaista oloa, että haluaisin lähteä etelään. Suomen kesä on kuitenkin niin ihana ja vielä lyhytkin niin haluan nauttia siitä. 

Pelargoniani kukkivat parvekkeellamme
Lähipäivinä minua on mietityttänyt hyvinvointiin liittyvät asiat. Hyvinvointi on yllättävänkin tärkeä asia, kun oma hyvinvointi vaikuttaa niin moneen asiaan esim. omaan jaksamiseen, harjoitteluun, läheisiin ja parisuhteeseen. 

Huomaan, että olen heti energisempi niinä päivinä, kun aurinko paistaa. Mikä ei tietenkään ole mikään ihme. Kun niitä aurinkoisia päiviä on ollut, olen ollut mahdollisimman paljon ulkona. Mieleeni on myös tullut, että täydentäisin jo syksyä varten D-vitamiini varastoni. Tämänkin asian suhteen olen ollut aikaisemmin aivan liian huolimaton. Mutta aina voi oppia lisää niitä asioita, joilla voi vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa. 

Elämä on ylipäätään kouluaikana hyvinkin hektistä ja silloin korostuu oma jaksaminen. Siispä tärkeätä on huolehtia säännöllisestä syömisestä, riittävistä yöunista, vitamiinien saannista ja liikunnasta. Itselläni haastava asia kouluaikaan on säännöllinen syöminen. Fiksua olisi alkaa ensi syksynä suunnittelemaan syömistä enemmän. Meidän taloudessamme syödään todella vähän valmisruokaa. Kukaan ei kuitenkaan jaksa kokata joka päivä varsinkaan kiireisinä päivinä. Hyvä keino olisi pakastaa vaikkapa viikon eväät koulua varten kerralla.  

Toivottavasti saamme nauttia pian aurinkoisista keleistä.


Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!














tiistai 10. kesäkuuta 2014

Ristiäisissä


Hyvä opiskelukaverini sai pääsiäisen tienoilla pojan. Olimme toissapäivänä pojan ristiäisissä Launeen kirkossa. Poika sai nimekseen Niko Matias.

Päätimme ystäväni kanssa antaa ristiäislahjaksi
jotain vaatetta. Kaupassa meillä meinasi iskeä valinnan vaikeus. Lopulta kuitenkin löysimme kivan kesäisen kauluspaidan ja sukat. Tarkoituksella ostimme paidan kokoa 68, ettei se menisi ihan heti pieneksi.


 
Minulla on Gummerruksen maailman kauneimmat ajatukset -mietelausekirja. Kirjoitin sieltä korttiin seuraavan mietelauseen:

Ei voi tietää mitä elämä on, mitä maailma on, ennen kuin saa oman lapsen, jota rakastaa (Lafcadio Hearn).


 
Viime viikkoiselta shoppailureissulta löysin tosiaan myös itselleni jotain. Ostin aivan ihanan värisen mekon ja pidin sitä ensimmäistä kertaa ristiäisissä. Niin harvoin kun tosiaan ostan itselleni mitään. Myös anopilta saadut korut olivat käytössä ensimmäistä kertaa.

Lähiaikoina olen alkanut blogissani ottamaan kantaa elämää ja ihmissuhteita koskeviin asioihin. Nyt minua on mietityttänyt ihmiset, jotka "leijuvat" muiden yläpuolella. Ihmiset, jotka eivät itse koe tekevänsä mitään väärää vaan kääntävät asiat niin päin, että syy on muiden. 

Omasta mielestäni kaksi todella tärkeätä sanaa elämässä ovat "kiitos" ja "anteeksi". Näillä sanoilla on iso merkitys mikäli niitä osaa käyttää.  Anteeksi pyytäminen vaatii kuitenkin ihmiseltä tietynlaista nyörtymistä ja samalla myöntämistä siitä, että ymmärtää toimineensa väärin muita kohtaan.


Eilen alkoi toinen lomaviikkoni koulusta. Alkuviikon sää on ollut sateinen. Eilen meillä jyrisi ukkonenkin, mutta kunnon ukonilmaa ei kuitenkaan tullut. 

Nyt meidänkin terassilla on enemmän väriä ja eloa kun istutimme ihanat pelargoniat. Nämä ovat nyt ensimmäiset kukat, jotka olen istuttanut. Saa nähdä, miten osaan hoitaa niitä.

Tänään aikomuksenani on mennä harjoittelemaan muutaman vapaapäivän jälkeen. Suon itselleni harvoin vapaapäiviä, mutta välillä ne voi tehdä ihan hyvääkin. Tuttuja kappaleita on hyvä alkaa työstämään uudestaan pienen tauon jälkeen. Monesti myös kappaleiden kypsyttäminen tekee niille ihmeitä. 
 


                                                       
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
 














 

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Touhuilua ja reippailua


Muutamien sateisten ja koleiden päivien jälkeen saatiinhan ne upeat kesäkelit takaisin (vaikka tätä kirjoittaessani ulkona sataa vettä). Itse olen ollut koko viikon hyvinkin energisenä. Olen hoitanut kaikenlaisia käytännön asioita, treenaillut, järjestänyt ja teippaillut nuotteja, päätin myös juuri ohjelmistoni Joutsenon kesäkurssille. Kävimme ystäväni kanssa shoppailemassa. Olin pitkään siirtänyt uuden kesämekon ostamista, mutta nyt oli aika hankkia vihdoin sellainen. Pääsen käyttämään sitä heti viikonloppuna ystäväni pojan ristiäisissä. Se on myös hyvä keikkamekko vähän rennompiin tilaisuuksiin. Kotona olen peruskotitöiden lisäksi pessyt parvekkeemme ja pesin myös ikkunat. Tuo upea keli on houkutellut minut lenkkeilemäänkin.

Maisemaa lenkkipolulta
Kiveriön mäestä näkyy Vesijärvikin


Elokuussa siitä tulee viisi vuotta, kun muutin Lahteen Helsingistä. Muutin tänne koulun perässä, enkä silloin tuntenut täältä ketään. Kotiuduin kuitenkin nopeasti ja olen viihtynyt täällä yllättävänkin hyvin. Ei ne kaikki stadilaiset kuitenkaan niin helposti välttämättä kotiutuisi pienempiin kaupunkeihin.

Avomieheni oli eilen poikien kanssa  iltaa viettämässä ja minä tein omiani. Aamulla kun heräsin, hän yllätti minut jälleen tuomillaan ruusuilla. Mieheni viimeksi tuoma ruusu oli vasta juuri kuihtunut.

Olen aina ihmetellyt niitä pariskuntia, jotka viettävät sen 24 h yhdessä tai eivät tee mitään erillään toisistaan. Mekin vietämme mielellämme paljon aikaa yhdessä ja väkisinhän sitä näkee toista joka päivä, kun asumme yhdessä. Meillä on kuitenkin myös ns. oma elämämme. Teemme välillä omia asioita ja olemme omien ystävien kanssa. Kokemuksesta voin sanoa, että se tekee suhteelle hyvää.

Itsetutkiskelua jokaisen on joskus hyvä tehdä. Olen myös itse tehnyt sitä vuosien aikana. Väkisinkin tulee mieleen, että onko suhteessa luottamuspula, jos koko aika kyttää toista eikä anna toisen mennä joskus yksin jonnekin. Ainakaan tämä vahtaava osapuoli ei luota toiseen. Kenties hänellä itsellään on heikko itsetunto tai hän on läheisriippuvainen.

Muistan, että olin itse nuorempana vähän läheisriippuvainen. Olin aina ystävieni tai silloisen poikaystäväni kanssa ja yksinolo ei ollut kivaa. Se oli melkeimpä ahdistavaa. Ehkä se on osittain myös kuulunut siihen ikävaiheeseen. Nykyisin osaan kuitenkin nauttia yksinolosta ja saatan jopa käyttää sen hyödyksi tekemällä omia hommiani. Jos toiseen puoliskoon luottaa, niin tämä on kyllä mahdollista. Mukavaa on myös välillä saada toiselta kaipaavia viestejä.

Jokaisen ihmisen on hyvä osata olla myös yksin, vaikka olisikin parisuhteessa. Silloin ei ole toisesta riippuvainen ainakaan väärällä tavalla.

Huomenna on ihanan ystäväni pikkumiehen ristiäiset. Olemme menossa sinne mieheni kanssa. Ystäväni sai tämän pojan pääsiäisen tienoilla, enkä tosiaan ole nähnyt häntä moneen kuukauteen. Onneksi pääsemme huomenna vihdoin vaihtamaan kuulumisia kasvotusten! Tämä taitaakin olla seuraavan postaukseni aihe.






Olin jo pitkään haaveillut kukista parvekkeellamme. Kävin tänään kaupasta hakemassa pelargonioita ja aion istuttaa ne vielä tänään. 


Hyvää viikonloppua kaikille lukijoilleni!













 

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Loman aloitus


Toisen amk vuoden jälkeen kesälomani on alkanut mukavasti. Lomalla on kiva herätä suhtkoht aikasin, panostaa hyvään aamupalaan, käydä aamulenkillä ja tehdä asioita, joihin ei kouluaikana ole aikaa. Mukavaa on ollut huomata, miten on enemmän aikaa huolehtia itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Säännölliset ruoka-ajat ja liikkuminen ovat muusikolle erityisen tärkeitä asioita. Kouluaikana on välillä aika vaativaa syödä säännöllisesti, kun on koulussa pitkiä päiviä ja ajatukset pyörivät tiiviisti harjoittelussa. Olen myös huomannut, että kun harjoittelee intensiivisesti, näläntunne saattaa kadota. 

Kuluneen viikon aikana olen hoitanut myös käytännön asioita liittyen Kangasniemen laulukilpailun majoitukseeni. Paikkakunnalla ei ole majoitusvaihtoehtoja kovinkaan paljoa varsinkaan, jos ei halua joutua majoittumaan kauas kilpailupaikasta. Otin yhteyttä Kangasniemen musiikkiviikkojen majoituksen vastaavaan ja sitäkautta meille taataan majoitus mahdollisimman läheltä kilpailupaikkaa. Säestäjäni kilpailussa tulee olemaan Hans-Otto Ehrström. Hän on erikoistunut lied- ja oopperamusiikkiin ja on käytetty pianisti laulukilpailuissa. Toimitin hänelle jo alkuviikosta nuotit ja sovin harjoitusajan kilpailupäivän iltapäiväksi.

Olen vanhemmilleni kiitollinen siitä, että minut on kasvatettu tekemään elämässä töitä eri asioiden eteen. Minua ei ole erityiskohdeltu. Vanhempani erosivat, kun olin 10-vuotias. Äitini oli minun ja veljeni yksinhuoltaja ja silloin sain todellakin huomata, ettei raha kasva puussa. Olin jo nuorena tyttönä kesätöissä ja kävin töissä myös samaan aikaan kun kävin lukiota. Äitini ei pakottanut minua tähän, vaan itse halusin. Tätä kautta olen oppinut tekemään töitä tavoitteideni eteen ja siitä on varmasti apua myös muusikon arjessa. 

Välillä törmää ihmisiin, joita on erityiskohdeltu (kasvatettu silkkihansikkain) ja silloin käy väkisinkin niin, ettei ihminen ihan ymmärrä, miten elämä toimii. Heillä ei ole todellisuudentajua siitä, miten paljon töitä täytyy tehdä elämässä pärjätäkseen. He ovat lisäksi niin tottuneita erityiskohteluun, että vaativat sitä osakseen myös vanhempina.

 
Tähän loman alkuun on myös mahtunut muutama kiva illanvietto ihanien ihmisten kanssa. Viereisessä talossamme asuu ystäväni ja hänen avomiehensä. Olimme viikonloppuna avomieheni kanssa heidän luona iltaa viettämässä. Heillä oli hoidossa ystäväni äidin kaksi mopsia. Nämä mopsit olivat innoissaan tulostamme. Pistin merkille molempien koirien lutuiset silmät.


Yksi todella suuri valopilkku elämässäni on avomieheni. Meillä tulee huomenna täyteen 1,5v. Suhteessamme tämä aika tuntuu kuitenkin moninkertaisemmalta. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on mies, johon voin todella luottaa ja jonka kanssa jaan iloiset ja surulliset asiat. Mieheni ymmärtää myös opiskelujeni vaativuuden, vaikka ei itse opiskelekaan samaa alaa. Sen sijaan, että hän ihmettelisi minun lähes jokapäiväistä harjoitteluani, hän ihmettelee enemmän jos pidän vapaapäivän. 

Tämä ala tuntuukin olevan enemmän elämäntapa ja ettei osaa tehdä mitään muuta. Sitäkautta muusikolla on todellista lomaa hyvin vähän. Vaikka kyllä kesääni mahtuu myös vähän lomailuakin!




 


Duo Milja & Lotta

  Minulle on jäänyt muutama hyvä ystävä opiskeluajoilta, joihin pidän yhteyttä säännöllisesti. Yksi heistä on ystäväni Lotta, jonka kanssa m...