maanantai 23. lokakuuta 2017

Uusia haasteita




Niin ne asiat vaan loksahtavat kohdalleen elämässä. Tällä kertaa en tullut valituksi Savonlinnan Oopperajuhlakuoroon, mutta pääsin uusien haasteiden pariin viime viikolla. Minut nimittäin valittiin Lahden Wellamo-opiston laulun tuntiopettajaksi. Opetukseni koostuu sekä ryhmä-, että yksilöopetuksesta ja oppilaina minulla on lapsia, nuoria sekä aikuisia. Uutta haastetta minulle on lasten laulunopetus sekä myös se, että opetan lapsia ryhmässä.

Minulla on opetusta kahtena iltana viikossa Nastolassa ja Orimattilassa. Koin laulunopettajan työn antoisan puolen jo heti alkuun. Oppilaista huomasi, miten he jännittivät minua alkuun, mikä ei ole tietystikään mikään ihme. Uusi laulunopettaja on aina sellainen asia, mikä aiheuttaa jännitystä. Ihanaa oli kuitenkin huomata, miten oppilaat rentoutuivat tunnin aikana. Ja kun se alun pahin jännitys oli kaikonnut, myös laulujen työstämisessä päästiin hyvään vauhtiin. Kysyin yhdeltä nuorelta naisoppilaaltani, että mitä hän teki/ajatteli erilailla, kun työstettävän kappaleen haastava kohta tuli selkeästi aikaisempaa helpommin. Tähän oppilas totesi: "En mä tiedä. Mä vaan kuuntelin, kun sä lauloit ja toistin sen."  Myös se on todella palkitsevaa, kun oppilaat lähtevät tunnilta kiittäen ja hymyssä suin. 

Mielenkiintoista tässä työssä ovat ne kaikki ihmiset, joihin pääsee tutustumaan. Alkuun mielestäni tärkeätä onkin tutustuminen oppilaisiinsa ja yhteyden luominen heihin. Oppijoita löytyy erilaisia ja tunneilla kokeillaankin, mikä mielikuva tai harjoitus toimii kenelläkin oppilaalla.

 Varmasti tulen kirjoittamaan blogissani opetukseen liittyvistä asioista jatkossakin, mutta tärkeätä minulle edelleen on oman instrumenttini kehittäminen. Olin juuri lauantaina laulutunnilla, ja nyt tiedän taas, mitä asioita minun tulee erityisesti työstää. Työn alla minulla on myös uutta ohjelmistoa ja lisäksi pidän säestäjäni kanssa konsertin Lahdessa 13.12.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Häämessuilla



Tein tänään päiväreissun Helsinkiin, kun kävimme häämessuilla anoppini ja kaasojeni kanssa kaapelitehtaalla. Nämä olivat elämäni ensimmäiset häämessut ja samalla myös ensimmäinen kerta, kun pääsin sovittamaan hääpukuja. Minulle oli varattuna jyväskyläläisen hääpukuliike, Wedding Garagen ensimmäinen sovitusaika. Saamani palvelu oli todella mahtavaa. Sovitin kolmea pukua, joista ensimmäinen oli ihan kiva. Toinen oli jo niin hyvä, että hetken jopa mietin, kannattaako kolmatta enää sovittaa. Onneksi kuitenkin sovitin, sillä se oli ainoa puku, joka toi kyyneleet silmiin sekä minulla että taustajoukoillani.



Tätä reissua oltiin odotettu jo reilu kuukausi. Tarkoitus oli aloittaa hääpukujen sovittaminen ja tietysti vähän haaveilin, että jos se minulle sopiva puku voisi löytyä messuilta. En kuitenkaan uskaltanut liikaa luottaa siihen ja lähdin messuille odotukset tietoisesti matalalla. Ajattelin, että mikäli en sopivaa pukua löytäisi, ehkä haluamani puvun malli alkaisi kuitenkin hahmottumaan tämän ensimmäisen sovituksen myötä.

Hääpuvun lisäksi messuilta tarttui mukaan hyviä ideoita ensi vuoden häitämme ajatellen. Hääsuunnittelu on jo hyvällä mallilla, mutta tietysti tekemistä riittää vielä. Itse olen sellainen luonne, etten halua jättää asioita liian viime tinkaan

Messuilla oli myös kattausesimerkkejä ja alla on näistä muutama hauska esimerkki.






Työrintamalla on nyt pian tiedossa uusia haasteita ja ajattelin kertoa niistä lisää seuraavassa postauksessani. 

Pysykäähän kuulolla!




Blogihaaste

Moikkelis, päätin tarttua Päijätmedian upean Elsalinnean heittämään haasteeseen ja vastata seuraaviin 30 kysymykseen. 1. Koko nimesi ...