Jo joutui armas aika

Olin eilen keikalla pianistiystäväni kanssa Koulutuskeskus Salpauksen valmistujaisjuhlissa. Juhlia oli peräti kolmet, joissa esiinnyimme. 

Kävimme tutustumassa keikkapaikkaan jo edellisenä päivänä ja roudasimme ystäväni keikkapianon paikan päälle. Roudarina meillä oli oma vakkariroudarini eli oma avomieheni. Vahvistimet saimme käyttöömme talon puolesta. Koulun henkilökunnan avustuksella asensimme laitteet valmiiksi seuraavan päivän keikkoja varten. 

Keikkapäivänä menimme hyvissä ajoin paikan päälle. Tarkistimme laitteet ja teimme vielä pienen soundcheckin.

Ensimmäinen juhla alkoi jo klo 8.15. Esitimme ensimmäisen kappaleemme juhlan alussa (Knipi: Kaunis päivä). Juhla kesti melkein 1,5 h ja toinen esityksemme oli tutkintotodistusten ja stipendien jaon jälkeen eli ihan juhlan lopussa. Toisena kappaleena esitimme Gershwinin Summertimen. Sen jälkeen sain kunnian toimia suvivirren esilaulajana. Juhlan jälkeen myös me pääsimme nauttimaan kahvitarjoilusta. 

Kahvittelun jälkeen klo 10 alkoi toinen juhla. Ohjelmistomme oli sama tässä ja viimeisessä juhlassa. Toisen juhlan jälkeen emme menneet nauttimaan kahvitarjoilusta vaan istuimme vaksin kopissa syömässä omia eväitämme ja rentouduimme. Tässä vaiheessa meinasi alkaa jo iskemään väsymys, mutta vielä piti skarpata viimeiseen juhlaan.

Kolmas ja viimeinen juhla alkoi klo 12. Tässä juhlassa oli pienin yleisömäärä kun esimerkiksi toisessa juhlassa yleisöä oli arviolta joku 500 henkilöä. Tämä viimeinen juhla olikin näistä juhlista lyhyin.

Selvisimme molemmat hienosti tästä päivästä ja olimme varsin tyytyväisiä keikkoihimme. Myös koulun henkilökunta oli tyytyväinen esityksiimme. Saimme heiltä ja parilta muultakin henkilöltä hyvää palautetta. Asiakkaamme oli kovin tyytyväinen ja hän sanoikin, että ehkäpä he tilaavat meitä esiintymään juhliinsa tulevaisuudessakin. 

Tälläkin alalla voi tienata elantonsa, vaikka haastava ala onkin kyseessä. Kilpailu on kovaa ja täytyy olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Itsensä markkinointi on myös ratkaisevassa asemassa. Moni muusikko tekee alan eri hommia elättääkseen itsensä. Yksi vaihtoehto on opettaminen ja sen rinnalla keikkojen tekeminen. Opettaminen on myös minun toinen vaihtoehtoni ja sen takia teenkin pedagogin papereita.

Ennen keikkapaikalta lähtöämme saimme asiakkaaltamme tumman punaiset ruusut. Myös oma avomieheni yllätti minut illalla tuomalla minulle samanvärisen, mutta isomman ja hienomman ruusun.

Uutta ohjelmistoa ja auringonpaistetta

Suoritettuani C-kurssin viikonlopuksi tuli aivan upea kesäsää. Lauantaina olimme avomieheni kanssa koko päivän Artjärvellä. Sunnuntaina söimme ensimmäistä kertaa aamupalan ja myös päivällisen ihanalla parvekkeellamme. Tämä on ensimmäinen kesämme tässä asunnossa, sillä muutimme tänne 1. lokakuuta.

Minulla oli eilen ensimmäinen kurssini jälkeinen laulutunti ja heti on uutta ohjelmistoa työnalla. Kangasniemen laulukilpailuihin täytyy vielä opetella yksi uusi kappale. Tämä kappale on uudempaa musiikkia (J. Lehmus: Kyynelten viljaa). Uudemmassa musiikissa on omat haasteensa: melodia ei ole niin laulunomaista ja siinä on haastavia intervallihyppyjä. Teimme myös suunnitelmia ensi vuoden tavoitteista ja ohjelmistosta. Tavoitteiden avulla harjoittelusta tulee päämäärätietoisempaa. 


Uusien kappaleiden opettelussa on erilaisia työvaiheita. Aluksi tapaillaan melodiaa ja tärkeätä on myös kuuntelu hahmottaakseen kokonaisuutta. Tärkeitä huomionkohteita ovat myös ääntämys ja haastavat rytmikuviot. Itselläni tärkeä vaihe on kappaleen kääntäminen suomeksi. Teen tämän työn mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, sillä tulkinta alkaa heti syventymään, kun tietää sanasta sanaan, mitä laulaa. Tänä päivänä myös netistä löytyy valmiita käännöksiä, mutta se ei ole mielestäni sama asia kuin oma käännös.

Tämä vuodenaika alkaa näkyä myös opinnoissani. Muita tunteja minulla ei enää tänä keväänä ole paitsi säestys ja ensi viikon laulutunti. Näiden tuntien jälkeen minulla on toinen vuosi pulkassa amk:ssa ja koossa on jo 158 op. Työnteko ei lopu kuitenkaan kesäksikään. Ensi viikolla minulla on tiedossa keikkaa pianistiystäväni kanssa kolmessa eri kevätjuhlassa. Kesäkuu on treenikuukausi, sillä heinäkuussa on tiedossa Kangasniemen laulukilpailut ja heti sen jälkeen menen laulukurssille Joutsenoon opiskelemaan lisää. Elokuussa pääsen esiintymään Salpausselän kirkon sunnuntai messussa. Tiedossa on myös muutamaa oopperaproduktiota, joissa minun olisi tarkoitus olla mukana. Toiseen näistä produktioista on koelaulu heti syksyllä, kun koulu alkaa. 

Tekemistä siis riittää muusikon kesässäkin!

C-kurssini jälkitunnelmia

Olen aikaisemmissa teksteissäni kertonut tulevasta laulun C-kurssistani.

Minulla oli tuo kurssi tämän viikon torstaina.

 
Päiväni alkoi kampaajalla juhlakampauksessa. Kampauksesta tuli todella upea, enkä olisi itse osannut tehdä vastaavanlaista kampausta. Ulkoiset asiat vaikuttavat yllättävänkin paljon laulamiseen ja nimenomaan positiivisesti.






Lauloin kurssissani seuraavat kappaleet:

G. F. Händel: Let the bright Seraphim
E. Satie:  La Diva de l'Empire
J. Brahms: Meine Liebe ist grün
O. Merikanto: Ma elän!
A. Järnefelt: Du
G. Puccini: Mimin aaria: "Si... Mi chiamano Mimi.."
E. Grieg: En drøm

Omat lempparini näistä kappaleista olivat Brahms, Merikanto, Mimin aaria ja Grieg. Tykkäsin myös tuosta ranskankielisestä kappaleesta. Sitä kappaletta laulaessani sain olla diiva ja flirttailin myös avomiehelleni, joka istui eturivissä.

Yleisöä oli mukavasti minua kuuntelemassa. Minua jännitti aluksi yllättävänkin paljon, mutta onneksi pääsin sen yli jo ensimmäisen kappaleen aikana. Tänä vuonna olen myös oppinut sietämään jännittämistä paremmin kuin aikaisemmin.

Lautakunnan mukaan ohjelmisto oli haastava C-kurssiin ja olisin voinut päästää itseni helpommallakin, mutta sehän ei sovi minun luonteeseeni. Kurssi olisi mennyt todella hyvästä B-kurssista. Sain kurssistani arvosanan 5/5. Kaiken kaikkiaan lautakunnan antama palaute oli hyvää ja olen kuulemma kehittynyt paljon tämän vuoden aikana.

Omasta mielestäni valttikorttejani ovat ylä-äänet ja tulkinta. Laulajalla pelkkä ääni ei riitä, vaan kappaleissa täytyy olla tulkinta mukana. Usein omat elämänkokemukset auttavat kappaleiden tulkinnassa ja hyödynnänkin itse niitä paljon.                    

Kehitettävää on myös tottakai edelleen. Keskirekisterin laulaminen on minulle tällä hetkellä haastavaa, nasaalisuutta on vielä välillä, mutta se on vähentynyt huikeasti siitä, mitä se oli vielä pari vuotta sitten.

Olen jälleen suorittanut yhden etapin ja ajatukset ovat jo tulevissa koitoksissa. On tämä laulunopiskelu niin ihanaa, etten sitä muuhun haluaisi vaihtaa!
 

 

Kohti C-kurssia

Olen maininnut aikaisemmissa teksteissäni, että minulla on tulossa laulun C-kurssi. Kurssin vaatimuksena on tutustua 80 lauluun oman opettajan kanssa viikoittain pidettävillä laulutunneilla, osallistua vuosittain vuosiresitaaleihin ja opetella 10 ensimmäistä Marchesia. Kurssi suoritetaan pitämällä konsertti, jossa esitetään 7 kappaletta eri osastoista ja lopuksi arvotaan 10:stä Marchesista yksi kappale esitettäväksi. Tämän jälkeen lautakunta antaa palautteen ja arvosanan.

Itselläni tämä konsertti on ylihuomenna. Odotan sitä innolla, vaikka kyllä se vähän jännittääkin. Pidän kuitenkin esiintymisestä paljon ja varsinkin muiden edessä laulamisesta. Esiintymisissäni varmasti auttaa se, että olen esiintynyt yksin laulaen jo 10-vuotiaana.  

Klassisen musiikin perinteisiin kuuluu, että esiintyjät ja varsinkin solistit pukeutuvat hyvin juhlavasti. Laulajille erityisen tärkeätä on laittaa hiukset kamapaukselle, kasvoihin laitetaan meikkiä ja he saattavat käyttää myös näyttäviä koruja. 

Ostin tänä keväänä itselleni iltapuvun näitä esiintymisiä varten. Tähän asti olen pärjännyt polveen asti olevilla mekoilla, mutta enää en pärjääkään pelkästään niillä. Tulevissa Kangasniemen laulukilpailuissakin on ihan välttämätöntä, että minulla on ylläni iltapuku. Ensimmäinen lauluesiintyminen, johon aion laittaa tuon iltapuvun, on ylihuominen konserttini. 

Ylihuomista konserttiani varten minun on täytynyt hoitaa myös useampia käytännön asioita. Ostamani iltapuku oli minulle aluksi liian pitkä ja noudin sen tänään ompelijalta lyhennettynä. Olen myös varannut ylihuomiseksi kampaajan, niin minun ei tarvitse tehdä juhlakampaustani itse. Avomieheni aikoo kuvata konserttini ja äänitämme sen myös äänityslaitteellani. Silloin pystyn jälkikäteen kuuntelemaan konserttiani ja ymmärtämään, missä asioissa minulla on vielä parannettavaa.

Konserttini jälkeen olemme menossa syömään läheisteni kanssa. Se on ollut meillä tapana jo jonkun aikaa. Tiedän, että tulen saamaan palautetta omalta äidiltäni, joka on myös laulaja/muusikko. Hänellä on aina mielipiteensä sanottavanaan. Kuuntelen palautetta mielellään myös omilta opiskelukavereiltani.

Kaikki vaadittava työ on jo tehtynä. Konserttikappaleitani on harjoiteltu niin paljon, että osaan ne hyvin. Asia,mikä vaikuttaa nyt lopputulokseen, on oma keskittyminen.

Odotan ylihuomista jännityksellä ja hyvillä mielin. Kerron tulevassa tekstissäni konsertin jälkeisistä tunnelmistani.
 

Äitienpäivän viettoa

 

Äitienpäivä alkoi minulla hyvin rutiininomaisesti harjoittelulla. Aamupalan syötyäni menin koululle harjoittelemaan ensi viikon tutkintoani varten. Kova hinku on jo alkaa harjoittelemaan myös uutta ohjelmistoa. Kävinkin kirjastossa etsimässä nuotteja. Löysin nuotin mm. Rusalkan aariaan ja Sibeliuksen ja Brahmsin kappaleita. Olen myös alkanut jo suunnittelemaan tulevaa B-ohjelmistoani ja mitä kappaleita se voisi sisältää. 

Oma äitini ja perheeni asuvat Helsingissä ja nyt tänä vuonna en olisi kerennyt reissata sinne asti. Äitini on opiskellut samaa alaa ja sitäkautta hänelle on tuttua muusikon säännöllinen harjoittelu. Näen äitini onneksi ensi viikolla, kun hän tulee kuuntelemaan tutkintoani. 

Niimpä menimme viettämään äitienpäivää avomieheni perheen luokse. Matkan varrelta poimimme valkovuokkoja anopille vietäväksi. Kukkia poimiessamme aurinko alkoi paistamaan ja saimme hetken nauttia upeasta säästä. Anoppilassa vierähtikin päivä ja tulimme kotiin vasta illemmalla.

Asumme oppilastalon asunnossa ja saunavuorot varaamme netistä aina yhdeksi viikoksi kerrallaan. Mielestäni tämä on ihan kätevä systeemi, jos ei joka viikko haluakaan saunoa samana päivänä. Meidän ehdottomasti yleisin saunomispäivä on sunnuntai ja kävimme saunassa tänäänkin. Pidän kovasti saunomisesta ja saunoisin mielelläni useampanakin päivänä viikossa. 

Vaikka minulla meneekin paljon aikaa kouluhommieni parissa, puuhailen mielelläni myös keittiössä. Meidän taloudessa myös mies kokkaa ja usein se nimenomaan onkin mieheni, joka meillä ruoan tekee. Tänä iltana kuitenkin minä leivoin meillä sämpylöitä. Tuoreat sämpylät ovat mitä mainioin iltapala.

Tämän päivän ja kaiken puuhastelun jälkeen voikin mennä tyytyväisenä nukkumaan. Tänään oli todella mukava sunnuntaipäivä ja koko viikonloppukin meni mukavasti. Ja ensi viikolla on tiedossa paljon kivoja asioita. Niistä kirjoitan myöhemmin.

 

 

Työnteko palkitaan

Aikaisemmassa tekstissäni kerroin valmistautuvani Akatemian pääsykokeisiin. Tällä kertaa en päässyt Akatemialle, mutta sain kuulla alkuviikosta muita ilouutisia. Minut on nimittäin valittu Kangasniemen laulukilpailuihin. Kilpailuun valittiin yhteensä 15 laulajaa. Tämä on minulle todella merkittävä asia ja myös hyvä syy harjoitella ahkerasti kesälläkin. H-hetki on sitten 18.7.

Sinä päivänä kun sain kuulla nuo ilouutiset, minulla oli alkuillasta C-kurssini "harjoituskonsertti" meidän koulussa. Konsertti meni ihan mukavasti, mutta parannettavaa kuitenkin jäi C-kurssiini. Mutta me muusikot sanommekin, ettei kenraali saisi koskaan mennä täydellisesti.

Nämä lähipäivät ovat olleet minulle todella huikeita. Vähitellen täytyy alkaa uskomaan itseensä, että olen todellakin hyvä siinä, mitä teen. Tällaisina päivinä lähimmäisten tuki ja kannustus ovat minulle tärkeitä asioita. Oli niin ihanaa kertoa ilouutiset avomiehelleni, kun tulin koulusta kotiin. Hän on kuitenkin nähnyt, miten paljon olen tehnyt töitä. 

Laulaminen kuuluu vahvasti jokapäiväiseen elämääni ja varsinkin tällä hetkellä minulla on kova itsekuri. Harjoittelen myös viikonloppuisin ja lomilla. Suon itselleni harvoin vapaapäiviä. Tällä viikolla olen  kuitenkin pitänyt yhden vapaapäivän. Vietin tuon päivän avomieheni kanssa. Enkä tosiaan muista, koska olisimme viimeksi viettäneet koko päivän yhdessä, kun menen aina jossain vaiheessa päivää harjoittelemaan.

Vapaapäiväksi sattui onneksi ihan hyvä keli ja aurinkokin paistoi. Nautimme torilla tämän kevään ensimmäiset kahvit anopin ja mieheni sukulaisten seurassa. Hoidimme myös kaupungilla yhdessä asioita ja pyörimme kaupoissa. Cittarista ostimme molemmat tennarit. Kävimme myös terassilla juomassa muutamat ja omalta osaltani terassikausi tuli avattua. Ilta meni kokatessa, harjoituskonserttiani kuunnellen ja yhdessä rentoutuen. Ehkäpä ne yhteiset vapaapäivät ovat myös siksi niin ihania, kun niitä on niin harvoin.

Tuon vapaapäivän ansiosta jaksaa taas erilailla motivoitua harjoitteluun ja onhan minulla seuraavana etappina tuo C-kurssi. Ja se kurssi on jo ensi viikon torstaina. Kurssiani ovat tulossa kuuntelemaan oma perheeni ja ystäviäni ja mieheni perhettä. Siitä päivästä kirjoitan sitten ensi viikolla.

 

Akatemian pääsykokeisiin valmistautumista

Tämän kevään yksi jännittävimmistä päivistä on huomenna. Nimittäin Akatemian pääsykokeet. Koe on kaksivaiheinen ja ilmoitus tulee ylihuomenna, ketkä pääsevät kokeen toiseen vaiheeseen. Valituilla pääsykokeet jatkuvat teoriakokeella keskiviikkona ja laulukokeella torstaina tai perjantaina. 

Itselläni ei kuitenkaan ole mitään kamalaa paniikkia tämän pääsykokeen kanssa, sillä minulla on ensi vuonnakin opiskelupaikka Lahden amk:ssa. Akatemialla on hyvä kuitenkin käydä näyttäytymässä ja samalla saa myös arvokasta pääsykoekokemusta. Laulaminen pääsykokeissa on jännittävämpää kuin konserteissa, kun lautakunta pitäisi saada vakuutetuksi omalla lauluvuorollaan jännityksestä huolimatta.

Omalla lauluvuorollaan täytyy pitää pää kylmänä ja keskittyä vain ja ainoastaan omaan suoritukseen. Laulajilta odotetaan vahvaa tulkintaa ja laulaessaan päässä ei saisi olla muita ajatuksia kuin tarinan kerronta.

Tämä päivä menee harjoitellen, vanhoja laulutunteja kuunnellen ja keskittyen huomiseen. Säästelen kuitenkin itseäni huomiseen ja en harjoittele tänään montaa tuntia. Myös riittävän pitkät yöunet ovat tärkeät, että kroppa jaksaa seuraavana päivänä. Huomenna tärkeätä on huolehtia myös nesteytyksestä ja ettei syö liian tuhdisti ennen laulamista.

Laulaminen on verrattavissa urheiluun. Yllättävän moni ihminen ei ymmärrä miten paljon laulaminen vaatii, ja miten fyysistä hommaa se on. Tässä blogissani tulen vielä kertomaan näistä asioista lisää.