Mökkeilyä Savonrannassa

Laulukiireideni jälkeen lähdimme viikonlopuksi mökille Savonrantaan juhlimaan tätini syntymäpäiviä. Mieheni haki minut perjantaina Joutsenon laulukurssilta ja saavuimme alkuillasta Savonrantaan. Muita sukulaisia siellä jo olikin paikalla.

Majapaikkamme

Majapaikkamme rantaa

Maisemaa tätini terassilta

Vietimme siellä molemmat illat tätini mökillä. Istuimme terassilla syömässä, juomassa ja juttelemassa. Niin harvoin vielä istumme iltaa tällä kokoonpanolla. Kaiken kaikkiaan paikanpäällä olivat isäni, isän naisystävä, veljeni, setäni, sedän vaimo, serkkuni ja tietysti synttärisankari itse ja hänen ihana Bella koiransa. Tarjottavat olivat aivan mahtavat. Tarjolla oli sekä alkupalaa, pääruokaa että jälkiruokaa. Juomapuolta tietysti unohtamatta.

Tätini Bella koira

Oli ihanaa herätä seuraavana aamuna ja tajuta, ettei minulla ollut kiire mihinkään treenaamaan. Olin kuitenkin juuri viettänyt rankan 1,5 viikkoa tiukalla aikataululla ensin laulukilpailuissa ja sitten laulukurssilla. Eikä tietenkään pidä unohtaa alkukesän lähes jokapäiväistä harjoitteluani ja kurinalaista elämääni. Kun muut lähtivät iltaa viettämään, minä pidin huolen riittävistä yöunistani ja keskityin työstämään kappaleitani.

Tämä viikonloppu olikin niin ansaittua. Sitä tunnetta en ihan heti unohda, että pystyin vaan ottamaan rennosti ja viettämään aikaa läheisteni kanssa ilman laulukiireitä. Sitäkin osaa arvostaa erilailla, kun se ei ole läheskään aina mahdollista.

 

Soutelemassa

Nämä kaksi päivää olivat niin mahtavia, että olisin viihtynyt pidempäänkin Savonrannassa. Mukavaa on kuitenkin myös tulla kotiinkin. Olihan minulla vielä pidempikin reissu takana (Kangasniemi- Joutseno-Savonranta). Mukavasti tuli akkuja latailtua, enkä tosiaan raaskinut olla harjoittelematta kuin sen pari päivää, mikä meni Savonrannassa. Ja kyllähän sukulaiseni pyysivät minua siellä lauantaina laulamaan synttärisankarille. 

Saavuimme kotiin sunnuntaina ja nyt jaksaa taas harjoitella innolla uutta ohjelmistoa. 

Mitä olisikaan elämä ilman laulamista?

Ajatuksia Joutsenon laulukurssin jälkeen

Kangasniemen laulukilpailujen jälkeen siirryin Joutsenoon laulukurssille opiskelemaan lisää. 

Pari ekaa päivää siellä meni vähän palautuessa kilpailuista. On se niin äärettömän suuri latautuminen, mitä kilpailutilanne vaatii. Koen, että sain kuitenkin Joutsenon laulukurssista paljon irti. Äänitin siellä kaikki laulutuntini ja uskon, että oivalluksia tulee vielä jälkikäteenkin. Kaikki tällaiset intensiiviset laulukurssit ovat todella raskaita, mutta todella hyvä tilaisuus päästä koko viikoksi keskittymään vain ja ainoastaan laulamiseen. 

Päivittäiseen ohjelmaamme siellä kuului oma laulutunti ja ryhmätunti, jossa jokaisen lauluja työstettiin vuorollaan muiden kuunnellessa. Itsenäisen harjoittelun lisäksi myös oman säestäjän kanssa harjoiteltiin päivittäin. Meillä oli myös parina iltana ilmaisuun liittyvät luennot. Tämän luennon opettajalle saimme myös oman henkilökohtaisen ajan. Kurssilla pääsin myös työstämään yhtä duettoa kurssikaverini kanssa. Kerkesin tekemään myös vähän observointeja kurssin aikana. Tiistai-iltana muutama edellisvuoden kurssilainen pitivät stipendikonsertin ja kurssin päätteeksi jokainen pääsi esiintymään to ja pe iltoina pidetyissä kurssikonserteissa. Itse esiinnyin jo torstain konsertissa. Lauloin siellä V. Bellinin Giuliettan aarian.

Tästä on taas hyvä jatkaa laulun opiskelua. Syyskuussa minulla alkaa amk:ssa kolmas vuoteni. Nyt kurssin jälkeen opiskelen innolla uutta ohjelmistoa. Tällä hetkellä uusien kappaleiden opeteltavien listalta löytyy useampi Sibeliuksen kappale.

Olen huomannut, että laulunopiskelussa on aina hyvä olla tavoitteita. Seuraava tavoitteeni on esiintymiseni Salpausselän kirkon messussa 17.8. Päällimmäisenä mielessä ovat muutamat syksyn koelaulut. Opettajani kurssilla oli sitä mieltä, että minun olisi hyvä pitää oma konsertti tässä lähiaikoina. Ajattelin, että hyvä tavoite ajankohdaksi voisi olla syksyllä, kuitenkin ennen joulua. Säveltäjänimiksi olen ajatellut Sibeliusta, Brahmsia ja Rahmaninovia.

  

Kangasniemen laulukilpailuista

Suurin tavoitteeni tässä parin kuukauden aikana on ollut Kangasniemen laulukilpailut. 

Menimme äitini kanssa Kangasniemelle jo torstaina tutustumaan rauhassa paikkoihin. Säestäjäni kanssa meillä oli harjoitukset Kangasniemi-salissa aamupäivästä. Avomieheni ja muut kannustusjoukkoni saapuivat Kangasniemelle perjantaina hyvissä ajoin ennen kilpailua.

Syötyämme lounaan majapaikassamme otin päikkärit ja sen jälkeen aloin rauhassa laittamaan kampausta ja meikkiä. Paikan päällä meille oli varattu käyttöömme pukuhuone ja meitä varten he olivat varanneet pientä syötävää.

Ehkäpä paras oma tekemä nuttura tähän mennessä

Jännitin esiintymistäni useampaankin otteeseen ennen itse h-hetkeä. Mieheni sanoi huomanneensa minun jännittävän, kun kävelin lavalle. Kumarrettuani keskityin ja jännitykseni melkeimpä katosi, kun aloin laulamaan. En nimittäin omasta mielestäni jännittänyt laulaessani. Muistan vain ajatelleeni vahvasti tekstiä ja nauttineeni tilanteesta äärettömästi.

Molemmat vanhempani ovat hyvinkin kriittisiä laulamisen suhteen ja aina tuntuu hyvältä, kun he sanovat jotain positiivista laulamisestani. Isäni mielestä iltapukuni oli kilpailun yksi parhaimmista ellei jopa paras. Hän oli myös sitä mieltä, että kehitystä on tapahtunut c-kurssini jälkeen, josta on tosiaan reilu 2 kk. Äitini oli myös samaa mieltä. Äitini sanoi mielenkiintoisen ilmauksen äänestäni kilpailun jälkeen: "se on kuin raikas tuulahdus".

En voi olla pettynyt vaikka en päässytkään loppukilpailuun, sillä lauloin omastakin mielestä hyvin. Ehkä laulut menivät jopa paremmin, mitä osasin odottaa. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kilpailukokemukseni ja vielä sen huomioiden voin olla ylpeä itsestäni.

Mun kannustusjoukot

Omien kannustusjoukkojen merkitys on äärettömän tärkeä. Varsinkin tällaisessa tilanteessa tuntuu hyvältä, kun paikan päällä on omia läheisiä kuuntelemassa ja kannustamassa. Usein käy myös niin, että omaiset saattavat jännittää enemmän kuin laulaja itse. Esimerkiksi mieheni oli jännittänyt puolestani.

Alkukilpailun jälkeen menimme läheisteni kanssa syömään Kangasniemen satamaan yhteen ruokapaikkaan. Siellä olikin mukava istua läheisteni kanssa ison pöydän ääressä. 

Matkani tosiaan jatkui jo seuraavana päivänä Kangasniemeltä eteenpäin. Isäni kyyditsi minut Joutsenon laulukurssille. Tullakseen hyväksi laulajaksi itseään täytyy nimittäin kehittää jatkuvasti.

Kilpailu oli tosiaan aivan mahtava kokemus. Mutta ei voi sanoa muuta kuin, että uusia tavoitteita kohti!

 

Hellepäivien viettoa

Ei voi muuta sanoa, kuin että nyt ollaan saatu nauttia niin upeista keleistä. Itse olen vielä niin kesäihminen ja nautin suuresti aurinkoisista päivistä. Tässä lähipäivinä on tullut oltua rantsussa, lenkkeiltyä, käytiin myös satamassa pehmiksillä, ollaan oltu Kukkilassa mieheni vanhempien luona ja tottakai olen treenannut. Vieläpä ihan joka päivä. 

Tämän kesän yksi ehdottomasti suurimmista kohokohdista on jo ensi viikolla. Perjantaina on Kangasniemen laulukilpailun alkukilpailut. Itse lähden Kangasniemelle jo torstaina äitini kanssa tutustumaan paikkoihin. Mieheni tulee perästä seuraavana päivänä. Sydäntäni lämmittää suuresti, kun niin moni läheiseni on tulossa kuuntelemaan kilpailua. Sinne tulevat äitini, äidin sisko, isäni, isän naisystävä, avomieheni ja hänen vanhempansa. Tämä kertoo minulle siitä, että läheisiäni kiinnostaa se, mitä minä teen.

Satamassa pehmiksillä

Maisemaa Lahden satamasta

Mieheni poimi minulle kukkia

Meidän tekemät pirtelöt

Mieheni on yllätyksiä täynnä vielä 1,5 vuoden seurustelun jälkeenkin. Tänään kun hän tuli töistä kotiin, hän ehdotti, että voisimme reippailla yhdessä Kukkilaan. Mikäpä sen mukavampaa kun reippailla yhdessä. Lenkin jälkeen pääsimme Kukkilassa myös saunomaan.
 
Nyt vaan jännityksellä odottamaan ensi viikon koitoksia. Tarkoituksenani olisi kirjoitella kilpailutunnelmistani blogiini.

Aurinkoisia päiviä kaikille!

Laulajan tulkinnasta

Monesti olen kuullut sanottavan, että laulajalla pelkkä ääni ei riitä. Laulajan täytyy tulkita laulamaansa tekstiä ja parhaimmillaan tulkinta välittyy jopa salin viimeiselle penkkiriville asti. Tulkinta "pulppuaa" jostain syvältä laulajan omasta henkilökohtaisesta elämästä ja kokemuksista. 

Se ei ole itsestäänselvyys, että laulajalla on tulkintaa. Toisilla sitä on ja toisilla ei. Tulkinta ei ole päälle liimattua ja mielestäni sitä ei voi opettaa jos laulajalla ei ole ennestään tulkintatahtoa. Kaikki lähtee laulajasta itsestään. Tulkintaa voidaan toki työstää yhdessä opettajan kanssa.

Laulajalla täytyy olla käytössään tunteiden koko kirjo (ilo, suru, rakkaus jne..) ja oikea tunnetila löytyy kappaleen sanoman mukaan.  Laulajan silmistä näkyy, tulkitseeko hän tekstiä vai laulaako hän pelkkiä säveliä ilman sen suurempaa tunnetta. 

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että silloin tietää olevansa sisällä tekstissä kun laulaessaan alkaa "nähdä" tilanteita ja asioita. Samalla tulkitsee laulun tarinaa yleisölle. Asiat täytyy myös ensin "nähdä" ja sitten vasta laulaa ja välittää tarina yleisölle. Kroppa elää tulkinnan mukana. Myös eleiden ja liikkeiden pitäisi tukea tulkintaa. Jos esimerkiksi kädet nousevat rinnalle, kädet nousevat emotion kautta. Näitä asioita ei myöskään pidä opetella peilin edessä, vaan luottaa tekstiin ja sitäkautta toteuttaa asiat. Parhaimmillaan laulaja pääsee flow-tilaan.

Tällä hetkellä syvennän kilpailukappaleideni tulkintaa ja luen laulun sanoja ääneen runomuodossa. Sanotaan, että laulaminen on puhetta, ja lauluja onkin hyvä lähestyä puheen kautta.

Olen ottanut tähän esimerkkikappaleiksi muutaman kilpailukappaleeni sanat:


O. Merikanto: Ma elän! (Larin-Kyösti)

Ma elän, ah, mikä riemu,
mikä riemu  ja soitto nyt suonissa soi,
näin sydän ei koskaan oo sykkinyt,
mikä loisto ja hehku mun täyttää nyt,
ma laulan, ma laulan, ma laulan,
sillä Luoja mun laulamaan loi!

Ma voisin jo olla vainaa 
alla kalman kukkain ja tumman yön,
ei, ei, minä elän, ma tunnen sen,
kuinka sieluni nousee kamppaillen
kohti tähtiä kautta korkean työn!

Ma elän, ma elän, ma elän!
sulle, Elämä, korkein lauluni soi!
Pyhä kevät mun henkeni kruunatkoon,
taas elämän nuori kuningas oon,
ma laulan, ma laulan, ma laulan,
sillä Luoja mun laulamaan loi.

Tämä kappale täytyy esittää niin valtavalla energialla ja draivilla, jotta tulkinta tukee tekstiä. Vain väliosassa on hetken aikaa surullisempi ote. Tällä kappaleella aloitan oman kilpailuosuuteni Kangasniemellä. Minulle on hyvin luontevaa aloittaa tällä kappaleella, sillä tämä kappale kuvastaa myös omaa tempperamenttiani. En saa jäädä yhtään himmailemaan, vaikka jännittäisi kuinka. Täytyy vain ajatella sanoja ja samalla unohtaa muut kappaleen ulkopuoliset ajatukset.


J. Lehmus: Kyynelten viljaa (Helvi Hämäläinen)

Elämäni vilja on kypsä,
mutta kimmeltävä sato on kyyneleitä,
jokainen jyvä on kyynel.
Ei ole muuta, ei muuta.
Kyynelten vilja tähkii pelloillani.

Lapseni, kuka ompeli
nopeasti katoavaa päivääsi,
loistavia hetkiäsi,
tiheästi, tiheästi.
Mitä hän valmisti  
säteilevillä poluillasi
elämäsi, elämäsi kankaasta.
Tuulelle mekkoa,
katoamisen surupukua.

Tämä kappale edustaa uudempaa musiikkia. Kappaleen sanoma on päinvastainen kuin tuon aikaisemman. Hyvin surullisissa fiiliksissä mennään koko aika. Vuodatetaan paljon kyyneleitä. 

Laulaminen on hyvin kokonaisvaltaista ja tulkinta on vain osa sitä, mutta tulkinta on yksi tärkeimmistä asioista. Tulkintaa ei saisi unohtaa koskaan!

Kahvitteluseuraa

Eilen oli kiva päivä. Meillä kävi sekä mieheni vanhemmat että minun pari ystävääni kahvittelemassa. Mokkapalat tuntuivat maistuvan, mutta jäi niitä vielä toiseenkin kertaan. Siitä olikin aikaa, kun mieheni vanhemmat olivat viimeksi olleet meillä kahvittelemassa. Yleensä se vaan menee toisinpäin, että menemme heidän luokse Kukkilaan.

Mukavaa oli tehdä vielä toinen kattaus, kun ystäväni tulivat käymään. Toinen ystäväni asuu tuossa naapurissa ja toinen oli ollut Porvoossa alkukesän töissä. Sen takia en ollut nähnyt häntä vähään aikaan. Kiva yllätys oli saada häneltä tuliaisiksi suklaakahvia. Eipä kahvi ainakaan lopu hetkeen. Meillä oli oikein hyvät 3 h kestäneet keskustelut. Hektisessä kouluarjessamme tällainen kahvitteluhetki on aika mahdotonta. Aikataulumme menevät myös arkisin useimmiten ristiin.

Olen huomannut, että suurin osa ystävistäni ovat saman alan opiskelijoita. Heidän kanssaan vaan olen yleensä samalla aaltopituudella ja he ymmärtävät, mitä tämä opiskelu vaatii. Toki poikkeuksia löytyy ja hyvä esimerkki on oma mieheni. Hän on nimittäin minun arkisen puurtamiseni kautta nähnyt, mitä tämä minun elämäni on. Yleensä törmään siihen, että muut ihmiset eivät ymmärrä sitä, mitä teen ja mitä tämä homma on, jos tätä tehdään vielä ihan tosissaan tavoitteena saada tästä leipätyö jonain päivänä. 

Kaikille selvyytenä vielä, että tämä on vahvasti elämäntapa. Ei vaan yksinkertaisesti osaa eikä halua tehdä mitään muuta. Ensinnäkin kroppa vaatii sitä laulamista mulla. Sen huomaa heti, että arjestani puuttuu jotain tärkeätä mikäli en laula. Tämän lisäksi työtä tehdään myös kotona tekstien parissa ja musiikkia kuunnellen. Laulajan on myös laulettava kappaleet ulkoa. Itse pyrin opettelemaan kappaleet ulkoa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. 

Itselläni tuo laulukilpailuihin pääsy on yksi toteutuneista unelmista. Sillä juuri tuollaisesta olen haaveillut jo pienestä pitäen. Vielä kun saa tällaisen mahdollisuuden, niin sitä ei halua mokata. Siispä tämä reilu pari viikkoa ajattelin vain huolehtia itsestäni ja hyvinvoinnistani. Säännöllisen harjoittelun lisäksi huolehdin liikunnastani ja säännöllisestä syömisestä. Lataan akkujani itselle rakkaiden ihmisten seurassa ja jätän rilluttelut suosiolla muille ihmisille. Laitan vähän niinkun asiat tärkeysjärjestykseen. 

 

Anopin tuoma krysanteemi

Ja ettei olennainen pääse unohtuneen ajattelin, että seuraava postaukseni käsittelee nimenomaan laulamista.

Aurinkoisia kelejä odotellessa.