Viikon tärkeimmät

Arjen hemmottelua

Yhteinen aika kihlatun kanssa

On ollut jännä huomata, miten molemmat vaalivat sitä yhteistä aikaa ihan erilailla kun sitä ei aina ole. Tästä hyvänä esimerkkinä itse pyrin käymään aamujumpassa niinä päivinä kun minulla on iltavapaa töistä, jolloin voin viettää sen päivätyössä käyvän kumppanini kanssa. Tällä viikolla olemme myös suunnitelleet yhteistä tulevaisuuttamme, mikä tuntuu todella hienolta ja olen siitä hyvin innoissani. 

Lauantain treffit

Oma laulutreeni

Tärkeätä laulutreenissä on aina se, mitä ohjelmistoa tulisi harjoitella juuri sillä hetkellä. Viime viikolla tuli tehtyä hakunauha Sibelius-Akatemian oopperakoulutukseen. Hakunauhalla laulan kolme aariaa kolmelta eri säveltäjältä. Tällä viikolla olen lopullisesti päättänyt, mitkä ovat ne kolme muuta hakuaariaani. Niiden lisäksi tällä viikolla olen myös harjoitellut Haydnin Stabat Materin solistiosuuksiani, jotka pääsen esittämään pääsiäisen jälkeen Lahdessa. Viikon päästä on seuraava Savonlinnan Oopperajuhlakuoron harjoitusleiri, jossa meillä on työnalla Beethovenin Missa Solemnis. Teos on hyvin vaativa ja sen takia otin sen uudestaan työnalle tällä viikolla.

Ystävät

Kiireisestä aikataulustani johtuen ystäviä ei tule nähtyä yhtään liian usein. Tähän vaikuttaa toki myös se, että ystävilläni on viikonloput usein vapaita ja itselläni on usein töitä/lauluhommia

viikonloppuisinkin. Aina me kuitenkin joku kaikille sopiva ajankohta löydetään. Tapasin ystäviäni tällä viikolla perjantaina illallisen merkeissä, kun juhlimme toisen ystäväni syntymäpäiviä.

Liikunta 

Haluan, että arjessani on aina kaikki tärkeät palaset kohdallaan ja yksi hyvin olennainen osa niistä on liikunta. Huomaan heti, jos liikun liian vähän päivän aikana. Tällöin liikunta ja syöminen eivät ole balanssissa keskenään. Nykyisin harrastan paljon hyötyliikuntaa sen lisäksi, että käyn Ladylinella eri tyyppisillä ryhmäliikuntatunneilla vähintään 2-3 kertaa viikossa. Lisäksi tapanani on monesti kävellä töihin, ja töissä niitä askeleita vasta kertyykin.

Oikein ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Kihlajaisjuhlat

Vietimme lauantaina kihlajaisiamme kumppanini vanhempien luona Kukkilassa.  Juhlat olivat mielestäni todella onnistuneet. Ystävänikin totesivat juhlien olleen tyylikkäät.

Erityiskiitos juhliemme järjestämisestä kuuluu ehdottomasti paremman puoliskoni, Antin vanhemmille. Kaikki tässä postauksessa julkaisemani kuvat ovat Antin serkun, Oscar Kambiseliksen käsialaa. Musiikkipuolesta kiitokset kuuluvat ystävilleni, Lotalle ja Sallille. Tietysti myös itsekin halusin laulaa omissa kihlajaisissani, mikä oli puolisolleni yllätys. Erityisen hyvä mieli minulle tuli siitä, kun tätinikin saapui juhliimme pitkästä ajomatkastaan huolimatta.

Kakut olivat anoppini tekemiä. Itse olin häntä vähän auttamassa juustokakkujen teossa. Teimme sekä suklaajuustokakun että mangojuustokakun.

Juhlissamme oli meidät itsemme mukaan lukien reilut 20 aikuista ja 3 lasta.

Puitteet olivat ihan mahtavat juhlien järjestämiseen. Asunnossa on iso olohuone, jossa vieraat mahtuivat hyvin seurustelemaan. Seisova pöytä oli keittiössä, jonne pääsee olohuoneesta portaita pitkin.

"Kauan sitten minussa, aavistus jo sinusta..."

Vuosi 2016

Vuoteen 2016 mahtui yllättävänkin paljon unohtumattomia hetkiä; toukokuussa neljän vuoden uurastukseni ammattikorkeakoulussa palkittiin ja valmistuin laulunopettajaksi, kesällä lauloin Savonlinnan Oopperajuhlakuoron riveissä ensimmäistä kertaa, tutustuin uusiin ihmisiin, matkustelimme mieheni kanssa, minua pyydettiin laulamaan Anastasia-ensembleen sekä vuoden yhtenä ehdottomana kohokohtana rakkaani pyysi minua vaimokseen. Kosinta tapahtui vielä hyvinkin romanttisesti Tallinnan joulutorilla.

Vuoden aikana opin paljon itsestäni sekä suhteestamme mieheni kanssa. Tuntuukin, että suhteemme kehittyi entisestään tämän vuoden aikana. Varmasti yksi parisuhdettamme eteenpäin vievä asia oli tuo minun ensimmäinen Savonlinna-kesäni ja se, miten mieheni tuki minua ja ymmärsi sen, miten tärkeästä asiasta olikaan kyse. Tavoitteet ovat minulle tärkeitä, ja juuri nyt elämässäni on se aika, kun minun täytyy olla itsekäs. Silloin rinnalla täytyykin olla kumppanin, joka on vahva ja itsenäinen. 

Savonlinna ja Otello

 Savonlinnan töiden jälkeen olin pari kuukautta työttömänä, mikä oli itselle aika rankkaa aikaa. Ylipäätään olen tottunut siihen, että kuulun johonkin yhteisöön (koulu, työ jne..). Se tuntuikin pahalta, kun hetkeen ei kuulunut mihinkään, vaikka tässä vaiheessa minulla olikin jo tieto siitä, että minut halutaan kiinnittää Savonlinnan Oopperajuhlakuoroon myös seuraavaksi kaudeksi. En myöskään ole sellainen ihminen, joka osaisi olla paikoillaan, saatikka elää toisen ihmisen siivellä. Olen sellainen ihminen, joka tarvitsee sopivasti haastetta elämäänsä.

Rodoksella elokuussa

 Vähitellen asiat alkoivat kuitenkin loksahtaa paikoilleen, kun minua pyydettiin laulamaan Anastasia-ensembleen. Sain heti tietää myös siitä, että minua halutaan käyttää solistina esityksissä. Lisäksi sain töitä eräästä lähikaupasta. Ja mieheni kosinta tähän vielä...

Ristinkirkossa solistina 15.11.

Uskon, että vuosi 2017 tuo mukanaan uusia haasteita, työn ja vapaa-ajan tasapainottelua, ihania hetkiä kihlattuni ja ystävieni kanssa sekä lauluesiintymisiä :) 

Joulun viettoa

Jouluaatto alkoi minulla työvuorolla kaupalla. Edellisistä vuosista minulle on hyvin tuttua olla töissä vielä jouluaattonakin. Olen jo pienestä pitäen esiintynyt paljon aattohartauksissa. Tänä vuonna minulla ei kuitenkaan ollut laulukeikkaa aattona. Mielestäni täytyy aina olla iloinen siitä, että on töitä. Itse olen vielä viihtynyt hyvin kaupan hommissa. Työkaverit tässä lähikaupassa ovat yksi ihan parhaimpia juttuja. Tietysti, kun kyseessä on lähikauppa, myös asiakkaat ovat suurin osa minulle jo tuttuja. Meillä on aivan ihania asiakkaita. Tässä kaupassa saan olla töissä kesäkuun 12. päivään asti. Työn päättymisen jälkeen vietän muutaman vapaapäivän ennen kuin lähden töihin Savonlinnan Oopperajuhlille.

Mutta nyt siihen joulun viettoon...

Aaton työvuoroni jälkeen menimme kihlattuni kanssa Kukkilaan hänen vanhempiensa luokse. Kieltämättä oli ihanaa mennä valmiiseen pöytään töiden jälkeen.

Joulupäivän ja tapaninpäivän vietimme kotonamme, sillä äitini ja veljeni olivat luonamme Lahdessa muutaman päivän. Ainakin omasta mielestäni meillä oli ihan mahtavat tarjoilut kuten alla olevista kuvista näkee. 

Tänään oli heti arkeen paluu näiden kolmen laulamattoman päivän jälkeen. Kuorohommissa minulla on nyt työn alla Sallisen Kullervo ja Beethovenin Missa solemnis. Toki työn alla on myös omaa henkilökohtaista ohjelmistoa, joista uusimpana Marietan laulu Glück, das mir verblieb Korngoldin oopperasta Die tote Stadt. Tähän aariaan tykästyin heti sen kuultuani.

Vuoden viimeinen esiintyminen

Esiinnyin sunnuntaina Nastolan kirkossa joulukonsertissa. Sain kunnian laulaa sekä sopraanosolistina että Anastasia-ensemblen riveissä. Esitimme A. Vivaldin Glorian (RV 588) sekä kauneimpia joululauluja. Konsertin muina solisteina esiintyivät itsellenikin tutut kollegat: Tarja Taurula, Satu-Kristiina Vesa sekä Petri Vesa. Kamariorkesteria johti Markus Tikkanen.

Oli ihanaa esiintyä tällä porukalla jälleen. Edellinen esiintyminenhän meillä oli Lahden Ristinkirkossa 15.11., jolloin esitimme Vivaldin lisäksi D. Buxtehuden Jesu, meine Freude. Lähtökohdat tähän konserttiin minulla olivat vähän haastavat, sillä olin juuri sairastanut kovan flunssan ja jouduinkin jännittämään ihan loppuun asti sitä, että onko minulla lauluääntä keikalla. Viikonlopun aikana olin myös töissä kaupalla, kun lauantaina tein sulkuvuoron ja keikkapäivänä avausvuoron. Sunnuntaina olin kaupalla hyvin ajoissa ennen kaupan aukaisemista ja kerkesin myös hyödyntämään tätä harjoittelun kannalta. Harjoitteluni olikin sitten kuulunut ulos asti ja ensimmäiset ulkona jonottavat asiakkaat saivat kuunnella lauluani. :)

 Olin itse ihan tyytyväinen laulusuoritukseeni, vielä kun ottaa nämä lähtökohdat huomioon. Ainahan sitä paremminkin voisi laulaa, mutta täytyy itselleen osata olla myös välillä armollinenkin.

Viikot ja päivät menevät niin nopeasti etten vieläkään melkein pysty uskomaan, että lauantaina on jo jouluaatto. Itse olen vielä aattona töissä ja siitä sitten menemme kihlattuni kanssa hänen perheensä luokse aaton viettoon. Joulupäivän ja tapaninpäivän vietämme äitini ja veljeni kanssa, kun he tulevat meidän luoksemme Lahteen.

Eipä muuta kuin ihanaa joulun aikaa kaikille lukijoilleni! 

Vuosipäivä Tallinnassa

Maanantaina meillä tuli neljä vuotta täyteen yhteiseloa rakkaani kanssa. Tämän vuosipäivän päätimme viettää Tallinnassa. Yhteinen vapaapäivä tulikin tarpeeseen ja oli hyvin ansaittu, sillä olemme molemmat tehneet nyt paljon töitä. Viime viikonloppu oli itselläni 5. viikonloppu putkeen, kun olin töissä (kaupalla, Savonlinnan Oopperakuoron harjoitusleirillä, keikalla tai Anastasia-ensemblen harjoituksissa).

Tämä oli kolmas kerta, kun kävimme yhdessä Tallinnassa. Olemme aina viihtyneet siellä. Pidämme erityisesti Tallinnan Vanhankaupungin tunnelmasta ja varsinkin tähän vuoden aikaan joulutori tuo siihen vielä oman lisätunnelmansa.

Vietimme siis yhden yön Tallinnassa ja lähdimme seuraavana aamuna takaisin Suomeen. Itse olin nimittäin vielä menossa itsenäisyyspäivänä töihin. Kun olemme käyneet Tallinnassa aikaisemminkin, meillä on jo tiedossa ne omat ruoka-, ja juomapaikkamme, joissa haluamme käydä. Matkan aikana tuli syötyä hyvin, kiertelimme Vanhankaupungin joulutorilla. Itse löysin sieltä muutaman joululahjankin. Matkan kohokohta oli rakkaani kosinta joulutorilla kuusen edessä. Rakkaani antoi puhelimensa muutamalle suomalaisturistille ja luulin, että meistä otetaan ihan normaalikuva kuusen edessä. Yhtäkkiä hän olikin jo polvistunut eteeni ja pyysi minua vaimokseen.

Pelkästään tämän vuoden aikana olemme kasvaneet entistä enemmän yhteen pariskuntana ja tasavertaisina kumppaneina. Mielestäni olemme myös todella hyvä tiimi yhdessä, sillä teemme paljon asioita yhdessä: oli sitten kyseessä minun esiintymiskampaukseni teko, kotitöiden teko tai kihlajaiskutsujen teko.. Tämän reissun myötä vuosipäivästämme tulikin myös kihlajaispäivämme 💕

Ihanaa rakkaudentäyteistä loppuvuotta kaikille lukijoilleni! :)

 

Solistina Ristinkirkossa

Edellisestä blogipostauksestani on vierähtänyt nyt aikaa. Ei ole ollut mitään erityisesti aihetta, mistä olisin ehdottomasti halunnut kirjoittaa. Arki on mennyt eteenpäin tasaisesti. Uudessa työpaikassani minulla alkoi neljäs viikko. Mikäli minulla on vapaapäivä, käytän sen harjoitteluun, jumpassa käyntiin sekä avomieheni ja ystävieni näkemiseen. Ne vapaapäivät ovatkin hyvin arvokkaita.

Lauloin eilisessä Ristinkirkon konsertissa sekä kuorossa, Anastasia-ensemblessä että sopraanosolistina. Esitimme Ristinkirkossa kaksi hienoa teosta; Buxtehuden Jesu, meine Freude sekä Vivaldin Glorian (RV 588). Konsertin muina solisteina lauloivat: Tarja Taurula, Satu-Kristiina Vesa, Lauri Palo ja Petri Vesa. Kamariorkesteria johti Markus Tikkanen.

 Oli mahtavaa päästä esiintymään juuri tällä porukalla. Ristinkirkon akustiikka ei ole ihan helpoimmasta päästä, mutta siihen alkoi vähitellen tottumaan. Omat soolo-osuudet menivät ihan hyvin. Ensimmäinen sooloni oli ihan konsertin alussa ja silloin jännitin aika paljon, mutta pystyin kuitenkin laulamaan aikalailla omalla tasollani. Konsertin edetessä ja seuraavissa sooloissani sitten vapauduin pahimmasta jännityksestä. Ainahan sitä parannettavaa löytyy, mutta olin aika tyytyväinen suoritukseeni. Jokainen esiintyminen on tärkeä myös kehityksen kannalta, sillä ainahan näistä jotain oppii.

Esitämme Vivaldin Glorian vielä uudestaan Nastolan kirkossa 18.12.

Tuleva viikonloppu minulla vierähtää Savonlinnan Oopperajuhlakuoron tämän kauden ensimmäisellä harjoitusleirillä.