torstai 6. kesäkuuta 2019

Ajatuksia eilisen konsertin jälkeen




Kuva: Heli Mielonen


Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää kaikkia, jotka olitte eilen kuuntelemassa konserttiani Lahden Musiikkimaan salissa. Yleisöä oli mukavasti, vaikka ilta olikin niin lämmin. Töitä on nyt tehty tämän kevään aikana kilpailuohjelmistoni eteen, ja on ollut kieltämättä sellainen olo, että asiat ovat menneet jälleen eteenpäin. Laulajahan ei tule koskaan täysin valmiiksi, sillä parannettavaa on aina.



Esitin konsertissani seuraavat kappaleet: R. Strauss: Nichts, G. Puccini: Magdan aaria: Chi il bel sogno di Doretta, J. Sibelius: Flickan kom ifrån sin älsklings möte, W. A. Mozart: Zaiden aaria: Ruhe sanft, mein holdes Leben, J. Lehmus: Kyynelten viljaa, G. Puccini: Liùn aaria: Tu che di gel sei cinta, E. Melartin: Rannalle nukkunut sekä E. Melartin: Minä metsän polkuja kuljen. Säestäjäni soitti myös muutaman kappaleen.


Vähän jännittäminen pääsi yllättämään. Olin paikalla noin kaksi tuntia ennen konsertin alkamista. Säestäjäni oli jo huolehtinut tuolit saliin. Siirsimme yhdessä flyygelin keskemmälle salia, ja teimme pientä viime hetken hiomista kappaleiden suhteen. Aina ennen esiintymistä on tärkeätä tunnustella salin akustiikkaa ennakkoon, mikäli se vain on mahdollista. Laitoin myös äänityslaitteeni valmiiksi konsertin kuvaamista varten, josta mieheni tulisi huolehtimaan konsertin aikana. Järjestin salin pöydälle pientä makeata tarjottavaa ja täytin hanallisen juoma-astian vedellä, joka oli luonnollisesti välttämätön tällä kelillä. Mieheni saapui paikalle reilu puoli tuntia ennen konsertin alkamista ja hän toi mukanaan osan tarvitsemistani tavaroista. Pääsin pukemaan iltapukuani. Kampauksen ja meikin olin huolehtinut jo kotona. Paikanpäällä minun tarvitsi sitä vain vähän korjailla. Muutama ihminen oli tulossa vielä saliin paria minuuttia vailla, ja päätin, etten aloita konserttia vielä tasalta.


Lauluesiintymiseni ovat jo monien vuosien ajan olleet yksi sellainen paikka, jossa minun sekä mieheni vanhemmat näkevät toisiaan. Tästä on myös tullut meille mukava perinne, ja monesti esiintymiseni jälkeen menemme vielä jonnekin syömään. Tällä kertaa emme kuitenkaan menneet. Arki-ilta kun oli, niin minun perheelläni oli vielä kotimatka Helsinkiin edessäpäin ja mieheni oli menossa yövuoroon pari tuntia konserttini päättymisen jälkeen.

Minulle on lisäksi aina merkinnyt paljon se, että läheiseni ylipäätään tulevat kuuntelemaan esityksiäni. Se on todella tärkeätä, sillä laulaminen on niin iso osa minua. Se on myös sellainen asia, mikä minulle kertoo siitä, ketkä todella ovat läheisiäni. Kenelle se on oikeasti merkityksellistä, mitä minä teen ja keitä ihmisiä se myös todella kiinnostaa, mitä minä teen. Eikä todellakaan tarvitse olla mikään klassisen musiikin asiantuntija, että klassisen musiikin konserttiin voi tulla. Vierasmaalaiset laulutekstit olen aina kääntänyt käsiohjelmaan, ja sitäkautta kappaleisiin pääsee helposti kiinni. Ja eikö se ole myös itselle avartava kokemus päästä kokemaan välillä jotain entuudestaan vieraampaa?

Ensi viikolla työstän vielä kilpailukappaleitani laulukurssilla Helsingissä ja h-hetki on sitten 13.7. Kangasniemen laulukilpailuissa.

Ihanaa alkavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille lukijoilleni!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogihaaste

Moikkelis, päätin tarttua Päijätmedian upean Elsalinnean heittämään haasteeseen ja vastata seuraaviin 30 kysymykseen. 1. Koko nimesi ...