Berliinin matkamme jälkeen arkeen paluu tapahtui hyvinkin nopeasti. Jo seuraavana päivänä, lauantaina minulla oli koulussa keikkatreenit ystäväni kanssa. Lauluääneni ei ollut vielä tässä vaiheessa kunnolla palautunut flunssan jälkeen. Olin sen neljä päivää laulamatta ja se tuntui tässä kohtaa suunnilleen kahdelta viikolta.
Sunnuntaina (15.3.) olin messukeikalla Salpausselän kirkossa. Vedin keikan jollain käsittämättömällä rutiinilla, jonka olen esiintymisieni kautta saanut. Itse en koe, että olisin mitenkään äänellisesti tai teknisesti loistanut,mutta sekä henkilökunta että kuulijat tulivat messun jälkeen kovasti kiittelemään.
Aikaisemmin mainitsemani koelaulu minun piti jättää väliin sairasteluni takia. Maanantai-iltana olin kuitenkin laulutunnilla ja siellä palauteltiinkin mieleen maskia ja kropan käyttöä. Tiistaina meillä alkoi yrittäjyysopinnot. Olin sinä päivänä koulussa sekä aamulla että illalla. Illalla esiinnyin koulumme tiistaikonsertissa. Ääneni toimi hiukan aikaisempaa paremmin ja lauloin konsertissa F. Schubertin Gretchen am Spinnrade ja W. A. Mozartin Fiordiligin aarian Come scoglio oopperasta Cosi fan tutte.
Viikkooni mahtui myös treeniä lauantain keikkaa varten, lied-treeniä, opetusta ja torstaina ensemblessä eli yhtyelaulussa teemme nyt lastenooppeeran jälkeen uutta ohjelmistoa. Meillä on myös konsertti tulossa toukokuussa.
Olin eilen siis keikalla kitaristiystäväni kanssa kauppakeskus Triossa Maailman vesipäivä -tapahtumassa. Luonto- ja ympäristöalan opiskelijat jakelivat ihmisille neuvoja veden käyttöön liittyen. Esitimme tapahtumassa seuraavat kappaleet: Lasse Kurki: Mansikkamäki, Petri Laaksonen: Meren laulua kuuntelen, Petri Somer: Täydellinen elämä ja Erik Lindström: Ranskalaiset korot. Tuo Laaksosen kappale on samalla hyvä kappale myös hääkeikkaohjelmistoon.
 |
| Maailman vesipäivä -tapahtumasta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti